Makuja kasvamassa

Tämä chili kasvattaa hedelmänsä ylöspäin. Vaihtelu virkistää.

Puutarhassa alkavat vihannekset olla maistuvimmillaan. Kesäkurpitsat, chilit, tomaatit, vadelmat, viinimarjat ja yrtit jaksavat hyvin. Joka päivä saan erilaisen vihannesmössön lounaaksi ja marjajälkkäriä päälle.

Tosin chilejä ja paprikoita pitää vielä kypsytellä. Mutta olen testaillut jo muutamia vihreinä. Silkkaa tulta olivat jo nyt.

Chilinkasvatusmetodini oli tänä keväänä sellainen, että ruimaisin multaan kaikki kuivatuista chileistä tippuneet siemenet. Pidän aina kuivaamiani chilejä yhdessä astiassa lieden lähellä käden ulottuvilla. Loppukeväästä siinä astiassa oli vain siemeniä.

Ämpäreissä siemenistä kasvattamani ja vaihtarina tuttavalta saadut ovat nyt suloisesti sekaisin. Siispä en tiedä, mitä kasvaa missäkin. Joidenkin piti olla paprikoita. Jaa ja hmm.

Chilimaa.

Olen pitänyt miltei koko heinäkuun chiliämpäreitä ulkona. Ei kovin koristeellinen näky, mutta kasvit voivat hyvin ja hedelmiä puskee latvoista. Sehän on pääasia, eikä naapureiden kommentit.

Potattomaatti kypsyy.

Kasvihuoneessa ja kasvihuoneen ympärillä kypsyvät myös tomaatit. Taimia oli keväällä taas niin paljon, että tomaattia kasvaa miltei yhtä paljon ulkona kuin sisällä. Tämä lajike kuulemma viihtyykin paremmin ulkona. Minulla se on viihtynyt myös kasvihuoneen lasien alla. Tosin ovet ovat olleet levällään koko heinäkuun. Pari viikoa on syöty pelkästään omia tomaatteja.

Kultaiset kesäkurpitsat ovat parhaimmillaan.

Ihana on ollut heinäkuu. Nyt alan vahtia elokuun iltoja ja hallanvaaraa.

Kasvi-iloa elämään

Basilikat ovat vielä ihan vauvoja.

Välillä kaikki tuntuu menevän pieleen. Surun, vastoinkäymisten ja silkan potutuksen keskellä ilahdutan itseäni haahuilemalla pihallani ja kuoputtamalla kasvihuoneessa heti aamuvarhaisella. Kasvien tarkkailu antaa voimia ja tyytyväisyyttä: tämän minä olen saanut itse aikaan. Puutarhan tarkkailu lisää myös iloista odotusta: milloinhan tämä kukkii, tuleekohan paljon marjoja tänä kesänä?

Sademetsän alku on taas asennettu lasihuoneeseen, sillä eilen sain vihdoin kunnostettua kasvihuoneen. Istutin sinne tomaatintaimia, chiliä ja paprikaa. Ihan liikaa taas. Kyllähän ne näin kasvukauden alussa ovat kainosti ja siististi riveissä ja omilla paikoillaan. Kasvaessaan ne täyttävät koko tilan ja ulkoapäin näyttää kuin olisin vanginnut viidakon lasilaatikkoon. No, sehän se onkin tavoitteeni. Ehkä olen hiukan outo.

Chilit kasvavat nykyisin koko kesän ämpäreissä, sillä siirrän ne sisälle syyskylmien alettua. Kokemus on opettanut, että nelisen silloin tällöin puolilämmintä kuukautta ei oikein riitä chilisadolle. Kasvukautta saa jatkettua hiukan raahaamalla astiat kuistille saattohoitoon.

Vielä on tomeria taimia ilman kasvupaikkaa. Tuttavalle lupasin jo viisi isoa tomaatintainta. Toiselta tuttavalta sain valkosipulivaihtareilla suippopaprikaa. Kesäkurpitsat, avomaankurkut ja daaliat siirtyvät pihalle, kunhan luotan öiden hallattomuuteen.

Aamulla kävin kurkkaamassa kasvihuonetta. Tulipa taas tyytyväinen olo. Ja kun olen iloinen, jaksan ehkä tänään paremmin ratkaista mieltä kaivelevat ongelmat, järjestää mahdottomalta tuntuneet asiat ja kohdata vaikeat ihmiset.  

Tomaatit saivat parhaat paikat. Chilit istutin ämpäreihin, jotka siirrän syksyllä sisälle.

Mainostan tässä taas. Klikkaa, jos haluat katsella mitä nettitavaratalosta saa.

Uusin Prisma on avattu - verkossa

Multaa, multaa

Pienet tomaatinlupaukset ja chiliunelmat ovat mullassa. Tästä sitten lämpimään paikkaan syntymään.

Ulkona on talvi ja lunta. Mutta koska on maaliskuun puoliväli, minä saan kaivaa esiin kylvöastiat, mullan ja siemenet. Laitan tomaatin, chilin ja muutamia muita kasveja itämään just nyt.

Siemenet ovat äidin vanhassa kirjerasiassa.

Olen säilyttänyt viime kesältä taimiruukkuja ja kerännyt isoja muovisia ruokapakkauksia uusiokäyttöön. Myös maitopurkit ovat päteviä, kun koulin isompia taimia omiin oloihinsa vahvistumaan ja itsenäistymään.

Joku tykkää väsätä sanomalehdestä idätyspotteja. Minulla ne hajoavat aina käsiin. Kaupasta ostettavat turveruukut ovat mielestäni liian kalliita ja kuivia. Ne imevät kaiken kosteuden elleivät lillu vedessä koko ajan. Ja pienille hennoille juurille on kaikkein vaarallisinta kuivua. Toinen taimen tappokeino on tietysti homehduttava kosteus.

Joudun miltei joka kevät ostamaan kylvömultaa. Viksuna ihmisenä tekisin sitä itse syksyllä. Sekoittaisin  hiekkaa, mustaa multaa ja rippusen turvetta ja pitäisin sitä sellaisessa paikassa, mistä sitä saa keväällä ilman hillittömiä lumitöitä ja oven rassausurakkaa. Minullahan on nytkin multaa tuolla kasvihuoneessa. Kasvihuone on lumivallien takana, ovi tukossa ja multakin lienee jäässä. Ensi syksynä sitten viisastun ja ajattelen kevättä ajoissa.

Aurinko paistaa ihanaisesti ja kirkkaasti päivällä. Luulisi, että ikkunoilla olisi uusien kasvien mukava aloittaa elo ja oleminen. Mutta mitä minä teenkään? Peitän kylvetyt astiat muovilla ja vien ne pimeään pesuhuoneeseen.

Lattialämmitetyssä saunan pesuhuoneessa ne saavat hyvä alun. Käyn kurkkimassa niitä joka päivä. Suihkuttelen sumutinpullolla, tunnustelen sormet mullassa kosteustasapainoa ja lukulasit päässä tihrutan astioista elonmerkkejä. Kun hennot idut ponkaisevat esiin, huolehdin tuuletuksesta ja vähän ajan päästä poistan muovin kokonaan. Kun itu on selkeästi taimen alku, tuon taimetusastian kuistin ikkunalle, jossa ne vihertyvät ja alkavat tuupata sirkkalehtiä.

Kaikki kasvit itävä omaan tahtiinsa. Tomaatit ovat nopeita, chilit ja persiljat aika hitaita. Joku kelloköynnös jumi ja jumitti, kunnes unhotin sen kokonaan pesuhuoneen nurkkaan. Mutta sieltä se nousi, kasvoi ja kukki pihalla runsaasti ja kauniisti, tosin vasta loppukesästä, mutta se oli sellainen kasvi. Tulipahan kokeiltua.

Pääsiäiseksi kasvatan ohraa ja rairuohoa. Idut nostelevat jo itseään mullasta.

Huipputarjous viherpeukaloille!
Viherpeukalot.fi

Hyötykasvit ovat kauniita

Maa-artisokan kukkaa piti taivuttaa alas kuvausta varten. 

Maa-artisokka kasvaa taivaaseen.

Äsken söin maa-artisokkakeittoa ja omenan. Oman puutarhan tuotteita, itse kasvatettuja. Olen onnellinen, kun saan näitä herkkuja syksyisin.

Maa-artisokka alkaa vasta kukkia, mutta uskaltauduin kaivelemaan kasvien juuria ja sain tarpeeksi syötävää sieltä. Varsinaista satoa korjaan vasta kuukauden päästä, mutta artisokkakasvusto on nyt niin laajentunut, että raaskin syödä niitä tänä syksynä enemmän kuin aiemmin. Osa mukuloista jää maahan ja kasvattaa taas ensi vuonna uutta vartta ja satoa.

Piparjuurta kaivoin myös äsken maasta pitkät pätkät. Laitan sitä palasina pakasteeseen talven varalle.

Ruusupapu on kasvanut tavalliseen pituuteensa neljämetriseksi. Se nojailee pihapaviljongin tukirakenteisiin ja roikottaa jättipalkojaan vapaasti, koska muovíkangaskatto lahosi kosteudessa ja poistettiin näkymiä rumentamasta viime viikolla. Olen nähnyt tämän lemmikkiköynnökseni kukkivan aika harvoin tänä suvena. Mutta kai se on kukkinut salaa, koska siinä on nyt palkoja. Kerään ne ja syön keitettynä. Ruusupavun papu on kauniin ruusunpunainen raakana. Keittäminen vie siitä värin.

Ruusunpunaisia papuja.

Ruusupapu kiipeilee tukea pitkin.

Ompot karisevat sateessa.

Hedelmäpuut ovat vielä kauniita: täynnä omenia, luumuja ja päärynöitä. Sateet ja tuuli tiputtavat niitä valitettavasti pitkin nurmikoita joka syksy. Parhaiten tuntuvat pysyvän puussa kaneliomenat. Kriikunapuiden alle levitän pressuja, joiden avulla pelastan osan sadosta.

Omena-marja-aroniasosetta on pakasteessa talveksi. Se on hyvää aamupuurossa. Omenamehuakin on  puserrettu litrakaupalla. Tutut ja vieraat saavat jokasyksyiseen tapaan  mukaansa omenakasseja halutessaan ja vaikkeivät niin haluakaan.

Kasvihuone riutuu jo viimeisillään. Poimin loput vihreät tomaatit sisälle kypsymään. Olen kantanut muutamia chilikasveja sisälle. Toivon niiden kypsyttävän tulisia hedelmiään täyteen kesän aromia. Onpahan hiki edes niitä syödessä, jos ei kasvattaessa tänä kesänä kuuma tullutkaan.

Kypsytän tiivistettyä tulta chilin hedelmiin.

 

Kasvit siirtyilevät

Nämä lienevät sormustinkukkia. Ovat taas omin luvin kasvaneet omituisiin paikkoihin.

Lapiohommat ovat sitten alkaneet. Kasvit alkoivat siirtyillä paikasta toiseen viime viikolla. Ison kukkapenkin ulkopuolelle oli putkahdellut monta karvalehtistä kasvia. Siirtelin niitä sopivampiin paikkoihin. Oletan niiden olevan sormustinkukkia, joten ne kasvavat korkeiksi eivätkä sovi oikein rehottamaan kukkapenkin etureunassa.

Sain äitienpäivälahjaksi kuopan. Siirsin siihen yhden tosi vanhan karviaispensaan. Se on ainoa punamarjainen karviainen meillä. Minä pidän sen mausta, vaikka marjat ovat pienemmät kuin vihreämarjaisissa pensaissa.

Etualan joriini tekee jo nuppua.

Sisällä kasvavilla taimilla on johonkin vimmattu kiire. Ne venyvät kohti kattoa ja vaativat lisää elintilaa, vettä ja lannoitteita. Ne haluavat viidakoitumaan ulos kasvihuoneeseen. Mutta en vielä laske niitä kylmään maailmaan. Minähän en pihinä ihmisenä lämmitä hataraa kasvihuonetta keinotekoisesti. Sitten, kun aurinkoenergia pitää lasikamarin päivät ja yöt lämpöisenä, pääsevät trooppiset kasvini pihalle toteuttamaan elämäntehtäväänsä.

Myös joriinit eli daaliat ovat päässeet vauhtiin sisäastioissa. Yksi huimapää tuuppaa jo nuppua latvaansa. Ehei, ei ihan vielä pääse sekään ulos. Daalia on yhtä arka kylmälle kuin peruna.

Kielon lehdet ovat tötteröllä vielä.

Vanhan kansan sanontojen mukaan viimeiset hallat tulevat kesäkuun 10. päivän tienoilla. Minä tosin taidan viedä nuo kaikki viherystäväni ulos ensi viikolla, että kuistille mahtuu kääntymään. Peittelen sitten hallayön uhatessa arkoja kasveja hallaharsoilla, matoilla ja sanomalehdillä.

Sade ärsytti viikonloppuna ulkoilevaa ihmislasta, mutta hemmotteli maata ja sai sen yhdessä hujauksessa vihertämään. Kielokko tököttää nyt pystyssä valkovuokkojen ja viimeisten sinivuokkojen seassa.