Sadonkorjuuko alkaa?

Kaikki alkaa kypsyä. Niin tosin Tupu-tätikin. Myöhäisen kesäntulon jälkeisen sadekauden päätteeksi tulevat hallayöt. Jos ravinnon saanti olisi riippuvainen omista viljelyksistäni, taitaisin nähdä nälkää ensi talvena.

Kasvihuonetomaatit ja chilisatoni jäävät vihreiksi tänä kesänä. Aurinkoa ne olisivat tarvinneet ja lämpöä. Kaupassakin huomaa, kuinka kotimaisen tomaatin kilohinta on pompsahtanut 3 euroon. Hallelujaa. Tähän aikaan vuodesta tomaattisadon pitäisi olla hehkeimmillään ja edullisimmillaan.

Kesäkurpitsa on hyötynyt sateesta, mutta ei niin paljon kuin luulisi. Kyllä sieltä tasaiseen tahtiin on silti saanut kullankeltaisia pötkylötä hakea keittiöön. Olen laittanut kesäkurpitsakeittoa, uunissa gratinoituja kesäkurpitsoita sekä paistinpannulla ja mikrolla kypsennettyjä kurpitsakiekkoja. Ne ovat hyvää syötävää esimerkiksi valkosipulin kanssa. Onneksi valkosipulit tuottivat hyvän sadon ja ovat jämäkästi miltei nyrkinkokoisia - niin kuin aina.

Marjat ovat olleet kiireissään. Ensin ei meinannut tulla valmista ollenkaan ja sitten, hups, ne olivat kypsiä, ja toinen hups, ne olivat ylikypsiä. Vadelmia saa syödä vielä, kun muistaa käydä aamulypsyllä joka päivä.

Pavuilla en saa herkutella tänä syksynä. Papupenkissä oli tänä kesänä hyvin vähän elämää. Vain muutama piippa nousi mullan pinnalle, eikä yksikään kukkinut ja tehnyt satoa. Joku tuttavani kertoi, että pavun siemenet olivat huonoja edellisten rutikuivien kesien vuoksi.

Kylvin keväällä kolme vesimelonin siementä. Kaksi niistä alkoi kasvaa. Toinen taimi näivettyi, eikä se viimeinen toivokaan ehtinyt edes kukkaan. Vielä se luikero on elossa kasvilavassaan, mutta peli on jo menetetty tältä kesältä.

Omenoiden lopullista kypsymistä odotelleessa hankin käsin väännettävän mehustimen. Puussa kypsyvän omenan päätyminen mehuksi lasiin vaatii omat niksinsä laitteen yksinkertaisuudesta huolimatta. Mieskin oli apuna laittamassa masiinaa käyttökuntoon ja pähkäilemässä eri vaiheiden sujuvuutta. Tunti tunaroitiin ennen kuin alkoi lyyti kirjoittaa. Aika näyttää, kuinka näppärä ja käyttökelpoinen omenamylly on. Mehu on kyllä hyvää.

Mansikkamaata rakentamassa

Kasvihuoneen taakse pykätään lisää kasvilavoja.

Shoppailin viikolla puutarhakaupoissa. Ostossaalis oli niukka: minä ostan vain etukäteen suunnitellun listan mukaan kasveja. Tai ainakin melkein aina.

Ostin kuitenkin muutaman mansikantaimen yllättäen. Minulla ei ole ennestään mansikkamaata.

Tämä savinen tontti vaatii aina hirmu myllerryksen ennen kuin taipuu kasvualustaksi. Päätin, että laitan mansikat kasvamaan lautakehikkoon. Siinä ne saa kohotettua ylös kalseasta savimaasta.

Kaupan puukehikoissa on tämä hintaongelma. Toiset ovat juuri ja juuri pystyssä pysyviä, hataria  rakennelmia. Toiset ovat liian puunattuja ja käsiteltyjä ja siksi aivan liian kalliita.

Meillä lojuu erinäisten rakennusprojektien jäljiltä vanhoja lautoja. Pressun alla ne lienevät vuosien aikana hiukan kärsineet, mutta osa on käyttökelpoista kyllästämätöntä ja käsittelemätöntä raakalautaa.

Tästä läjästä lautoja ja ripoja (= rima) omin pikkukätösin sahasin, veistin ja ruuvasin (huom. akkuporakoneella) kasvulaatikon. Muu Suomi katseli jääkiekkoa.

Mansikkamaan paikaksi valikoitui kasvihuoneen taustan papulavan viereinen vatukko. Jostain syystä tuossa kohtaa kasvavat vatut ovat kitukasvuisia ja kuivia. Siis ne vadelmamarjat. Varret rehottavat yhtä virkeinä kuin muuallakin.

Estääkseni elinvoimaa uhkuvien vadelmanvarsien sekä vuohenputkien tunkeutumisen niille kiellettyyn tilaan kaivoin ja kuokin maata puhtaaksi varsista ja juurista sekä peitin maan leveälti maisemointikankaalla. Sen päälle junttasin puukehikon. Kärräsin siihen ensin vanhaa kukkaruukkujen multaa, lisäsin sekaan puutarhajätekompostia ja biokompostorimultaa sitten vielä pari säkkiä kaupan multaa ja ripaus kanankakkarakeita. Yllättävän paljon maata mahtuu tuohon alaan.

Hentoiset Honeoye-mansikat pääsivät kotiinsa ilta-auringon paisteessa ja saunan lämmetessä. Jätin reunaan kasvuvaraa. Reunan ansiosta tämän päälle voi tempaista suojaharson, jos halla uhkaa kukinta-aikaan ja jos lintuset vaanivat kypisiä marjoja.

Nyt pitäisi keksiä, mitä laitan tuon maisemointikankaan päälle. Haketta minulla on ja lisää tulee, kunhan silppuri laitetaan laulamaan. Mutta eivätkös etanat viihdy kosteassa hakkeessa?
Sepeliä en aio tähän laittaa, sillä haluan kävellä paljain jaloin pihallani. Siispä mitä? Laattoja? Kiviä? Lautoja? Ruokomatto? Räsymatto?