perjantai 14. elokuuta 2015

Mesisadonkorjaajien sadon korjuu

Sieltä sitä terveellistä makeaa lorottaa. Siivilät keräävät suurimmat vahanokareet.

Oman hunajan nauttiminen on aloitettu sujuvasti. Tänäänkin nuoleskelin sekoituslastasta aamumakeat. Päivällä kerään jälkiruokakippoon rahkaa, vadelmia, punaherukoita ja lorotan hunajaa päälimmäiseksi. Illalla jokin muu ruoka saa hunajaa mausteekseen.

Mehiläispesien koko kesän kestäneen hoidon tuloksena sain lingottua ensimmäisen kerran omien hoidokkien hunajaa. Minulle tämä on ensimmäinen kerta, joten olin ihan tyytyväinen jo tähän yhteen ämpärilliseen. Koska kesä tulikin hiukan kalenteriin katsomatta, mehiläisillä on vielä täysi keruutohina päällä. Linkoan hunajaa vielä toisenkin kerran.

Hunajakennostoja, joihin mehiläiset ovat keränneet kukista mettä, otetaan pois sopiva määrä. Mehiläisiä ei saa suututtaa ja jättää nälkäiseksi. Jotain pitää jättää talvivarastoihin ja antaa vielä sokeria lisäksi, että ne jaksavat talven yli.

Haarukalla rapsuttelin vahaa pois kennoston hunajan päältä.
Pesistä pois otetut kennokakut kuorin peittovahasta ja linkosin miehen ollessa käyttövoimana hunajakoneella. Meillä linko on käsin veivattava kolmekehäinen eli siihen mahtuu vain kolme hunajakakkua. Hunaja selkeytetään, vaivataan ja pakataan purkkeihin. Minulla on nyt se vaivausvaihe menossa.

Me teemme kaikki työvaiheet käsin ja kaikenlaisia omia niksejä keksien. Linkoomo, pakkaamo, selkeytys tehdään tuossa omassa keittiössä. Viilennys ja säilytys kellarikerroksessa, joka ei ole aivan niin viileä kuin pitäisi. Syksyn mittaan se kyllä viilenee.

Joku äimisteli koirien ja mehiläisten sekä hunajan käsittelyn yhdistelmää. Ihan samalla tavalla voi epäillä koirien ja ruuanlaiton, puutarhan kaivelun ja ruuanlaiton, koirien ja omatarveviljelyn yhdistelmiä. Salasana on peseminen ja tunnusluku yksi (asia kerrallaan). Astiat ja kädet pitää pestä usein ja välillä, koiria voi pitää erossa kaikesta, mihin niiden ei pidä mennä, siisteys kannattaa muttei sitä tarvitse hysteriaksi kehittää ja maalaisjärki neuvoo enemmän kuin googlettaminen.

Kennohunaja oli ekstraa.

Itseäni kokeneemmilta mehiläistarhaajilta olen saanut kiitettävästi tietoa, neuvoja, kokemuskertomuksia, niksejä ja kannustusta. Tänään opin, että hunaja ei jäädy pakastekaapissa, vaan jähmettyy.



keskiviikko 5. elokuuta 2015

Koekaivauksia kasvimaalla


Aurinkoinen päivä yllytti mesomaan kasvimaalla ja puutarhassa. Ennen kuin saderintama taas tulee.
Tarkistin valkosipulien upean varsiston lupauksia. Oivallisia, kauniita sipuleita on tulossa. Tästä kuivattelen taas talven nautinnot. Voihan niitä jo nyt syödä, mutta koska näiden sipuleiden varsi ja kuori ovat vahvat, kuivatus ohentaa niitä, joten käsittely helpottuu. Ja mielestäni myös maku paranee.

Mäkimeirami eli oregano on minun ja mehiläisten mielimauste.

Kynteli kukkii.
Mausteyrtit rehottavat runsaista sateista huolimatta. Kaikissa kasvatusohjeissa kyllä sanotaan, että mausteyrtit pitävät laihasta maasta ja kestävät kuivuutta. Jopa salvia, kynteli ja rosmariini näyttävät  tyytyväiseltä kasvupaikoillaan. Kuivaan puutarhan mausteyrttejä talvikäytöön nippuina tai riivittyinä.

Verkotin punaherukan.
Vadelmat ja herukat kypsyttävät jo mehukkaita marjoja. Perinteisesti piilotan ainoan punaherukkapensaani moskiittoverkkoihin. Ovat toimineet hyvin vuosikausia.


Tämän kesän yllätyksenä pihassani kukkii vitivalkoinen sormustinkukka .
Lopuksi kukkakauneutta. En tiedä taaskaan, mistä pihalleni tupsahti valkoinen, suuri sormustinkukka, mutta hyvä kun tupsahti. Silloin tällöin olen kyllä tilaillut sormustinkukkien siemeniä ja kylvänyt niitä sinne ja tänne. Kukka on kaksivuotinen, joten sen paikan ehdin usein unohtaa. Se myös kylväytyy itsenäisesti ja nousee ihan minne vain. Yllättäen. Jopa naapurin puolelle pensasaitaa. Naapurissa ne ovat tänä vuonna vaaleanpunaisia.