perjantai 30. maaliskuuta 2012

Koira ei pidä chilistä

Kaikki tämän kevään kylvökset ovat vielä saunan pesuhuoneessa pimeässä muovipussein peitettynä. Välillä niitä pitää tuulettaa, etteivät hennot alut homehdu. Välillä niitä pitää kastella suihkupullolla etteivät taimen alut kuivetu. Kohta, kun ne ovat selvästi mullan pinnalla, ne kiikutetaan valoisaan paikkaan, että kasvit alkavat kasvaa.

Minulla on ilonani koira. Se osallistuu suurella innolla kaikkiin puutahan töihin. Erityisesti kaivamiseen. Usein saan sen houkuteltua kaivamaan juuri siitä, mistä haluan. Joskus se kaivaa ihan itsenäisesti kuoppia keskelle kulkuväylää tai tai hautaa luunsa kukkapenkkiin, jossa on pehmeä multa ja paljon kasveja peittämässä sen salamyhkäisiä puuhia. Mutta se on vain hauskaa eikä millään tavalla ole vaarantanut puutarhaharrastustani.
Kukkapenkistä perattuja koivunjuuria ja muuta ylimääräistä.

Minun puutarhassani ei ole mitään sellaista, minkä päällä koira ei saisi istua tai maata. Kasvit ovat vain kasveja ja yleensä niitä on niin paljon, ettei muutaman varren katkeamista edes huomaa. Melkein kaikki syötävät kasvit kasvatan kasvihuoneessa, kasvikehikoissa, lavoissa tai muissa koiralta estetyissä paikoissa ettei se käy nostelemassa jalkaansa esimerkiksi salaattipenkissä.

Kasvimaassa kasvatan ruokaa myös koiralleni. Se saa paljon juureksia, salaatteja, kesäkurpitsaa, karviaisia, kriikunoita ja omenoita kesän lopulla. Villivihanneksia eli monia niin sanottuja rikkaruohoja se saa myös silputtuna ruokakuppiinsa lihan tai kalan sekaan. Parhaita ovat vesiheinät, vuohenputken lehdet, nokkonen, savikka ja jopa saraheinät. Joitakin kasveja ei saa laittaa vahingossakaan koiran ruokaan. Erityisesti pitää varoa myrkyllisiä leinikkikasveja, joita on paljon  niittyleinikeistä vuokkoihin.

Intoilemistani kasveista ainoastaan chili ja koira eivät sovi yhteen. Jos yrittää kouluttaa koiraa chilinmakuisin sormin, aiheuttaa varmasti ei-toivottua käytöstä. Koiraparka ei varmasti tee, mitä siltä yritetään vaatia, jos palkkiomakupala maistuu siitä epämiellyttävän polttavalta. 


tiistai 27. maaliskuuta 2012

Viisi pientä siementä

kuva 1
Näistä tulee isona tulisia chilejä.
Mellastin mullan, istutustörppöjen ja siementen kanssa koko viime lauantain. Se  olikin hyvä päivä sellaiseen, kun ulkona satoi lunta ja räntää.

Joka kevät ällistelen siemenpussien sisältöä. Joissakin pusseissa on 5 siementä ja joissakin peräti 15. Ja näistä sitten pitäisi kasvaa isoja hyvinvoipia chilejä, tomaatteja, kurpitsoita ja paprikoita kasvihuoneeni kaunistukseksi.

Kuvassa 1 on mustan chilin siemenet. Saas nähdä montako taimea nousee ja montako chilipalkoa saan palkkioksi syksyllä.



Viime kesänä kokeilin ensimmäisen kerran kasvattaa paprikoita. Kaukoviisaasti istutin ne ruukkuihin. Syksyllä siirsin ruukut puolilämpimälle kuistille jatkamaan paprikan hedelmien kypsyttämistä. Kuvassa 2 paprikat alkavat punastella.

kuva 2
Viime kesän paprikasatoa kuistilla syksyä viettämässä.

kuva 3
Pelakuun raatoja.
Parina vuonna olen onnistunut tuhoamaan monivuotisia sisällä talvettamiani kasveja. Suureksi surukseni viime talvena (2010-2011) märäntyi monta joriinien juurta. Talvetusaitta oli liian kylmä pitkän pakkasjakson aikana. Olin saanut joriinit vanhalta naapuriltani kymmenisen vuotta sitten. Ne olivat todellisia perinnekasveja, koska olivat olleet hänelläkin vuosikymmeniä.

Tänä talvena (2011-2012) kuihdutin verenpisarani ja kaikki vanhat pelakuuni. Ruukkuja kaivellessa paljastui ilkeä totuus, juuripaakku oli kova ja kuiva, varret ja juuret ruskeita ja elottomia ks. kuva 3. Ruusunnuppupelakuista sain ehkä muutaman pikkuruisen oksan talteen. Hoitelen niitä tuossa kuistin pöydällä, jospa ne juurtuisivat ja alkaisivat kasvaa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Lunta vielä puoli metriä

Tupu-täti päätti höpistä oikein blogissa. Itseäni (ja ehkä muitakin) voin terapoida täällä pitemmillä puutarhateksteillä kuin esimerkiksi Facebookissa.

Tuumasin, että kirjoitan täällä kasveista, pihasta, puutarhasta, maan kääntämisestä, kompostoinnista mutta myös kirjoista ja koirista. Tietysti kaikki muutkin pihan elukat ovat mielenkiintoni kohteena: kompostilierosta talitintteihin. Kaikki yhtä tärkeitä ja ihmeellisiä.

Jos kävisin sattumalta jossain mielenkiintoisessa tai vaikuttavassa paikassa, voisin kertoa siitä muillekin. Yleensä käyn vain tuossa pihalla seisoskelemassa tai kyykistelemässä puutarharukkaset kädessä. Mutta eihän sitä tiedä, mihin sitä vielä tempautuu.

Nyt, kun odotellaan lumien sulamista, voi haaveilla siemen- ja multapussien keralla melkein mistä vain. Kyllä ne ideat terävöityvät ja hömpötykset katoavat kasvukauteen mennessä.

Minä haaveilen nyt, maaliskuun auringossa, parsan kasvatuksesta. Mansikkamaan perustamisesta. Kärhöistä. Vesimelooneista. Muun muassa. Tuolla ne siemenet ovat vielä kaupan hyllyssä. Ei ole kiirettä, kun luntakin on vielä puoli metriä pihalla ja routaa toinen mokoma lumen alla.