Vuorot sekaisin

Harmaamalvikki toipui ötököistä.

Naismuistiin ei ole sattunut sellaista, että joriinit, isohirvenjuuri, pihajasmike ja syysleimut kukkisivat heinäkuun lopulla samaan aikaan harmaamalvikin kanssa.

Harmaamalvikki syötiin viime kesänä ihan risaiseksi. Ötökkähyökkäys vei lehdet ja nuput. Minulla oli malvikkia kolme isoa puskaa. Yksi niistä toipui ja kukoistaa nyt hyvin. Kerään siemeniä joka syksy ja yritän levittää tätä hempeää ja sitkeää kasvia laajemmalle alueelle.

Joriini kiirehti kukintaansa.

Syksykukiksi mieltämäni joriini eli daalia, syysleimut ja hirvenjuuri ovat kyllä edellä aikaansa. Yleensä joriini ehtii juuri parhaimpaan kukkaansa ennen elokuun puolivälin yöhalloja. Mitäs kukkia minulla on elokuussa, kun kaikki kukkivat jo nyt?

Kärhö kiipeää pihajasmikkeessa.

Isohirvenjuuri kerää perhosia ja pörriäisiä aurinkoisina syyskesän päivinä, nyt heinäkuussa.

Ilon ja ikävän kukat

Annikin kullero

Jotkut kasvit puutarhassani tuovat mieleen niiden antajat. Olen saanut paljon kasveja monilta ihmisiltä. Heistä monet ovat nyt kuolleet, joku on ison A:n takana taudin sumuisissa labyrinteissa, joku on muuttanut kauas tai muuten vain hävinnyt elämästäni. Mutta kukat kukkivat vuodesta toiseen. Ne tuovat iloa elämääni, mutta myös hippusen surua ja ikävää, kun muistelen Annikkia, Paavoa, Kirstiä, Salmea, Pekkaa, Ullaa ja Esteriä.

Esterin pioni

He ovat aikanaan hoitaneet näitä kasveja ja nauttineet niiden kauneudesta. He ovat luottaneet siihen, että minä olen näiden kasvien arvoinen. Jotkut kasvit olen saanut pilattua ja hävitettyä väärällä hoidolla. Jotkut kukoistavat edelleen, kun niiden antajien muistokin alkaa haalentua. Mutta aina kun kukat aukeavat, minä muistan.

Kirstin jaloritarinkannus

Salmen joriini

Kasvit siirtyilevät

Nämä lienevät sormustinkukkia. Ovat taas omin luvin kasvaneet omituisiin paikkoihin.

Lapiohommat ovat sitten alkaneet. Kasvit alkoivat siirtyillä paikasta toiseen viime viikolla. Ison kukkapenkin ulkopuolelle oli putkahdellut monta karvalehtistä kasvia. Siirtelin niitä sopivampiin paikkoihin. Oletan niiden olevan sormustinkukkia, joten ne kasvavat korkeiksi eivätkä sovi oikein rehottamaan kukkapenkin etureunassa.

Sain äitienpäivälahjaksi kuopan. Siirsin siihen yhden tosi vanhan karviaispensaan. Se on ainoa punamarjainen karviainen meillä. Minä pidän sen mausta, vaikka marjat ovat pienemmät kuin vihreämarjaisissa pensaissa.

Etualan joriini tekee jo nuppua.

Sisällä kasvavilla taimilla on johonkin vimmattu kiire. Ne venyvät kohti kattoa ja vaativat lisää elintilaa, vettä ja lannoitteita. Ne haluavat viidakoitumaan ulos kasvihuoneeseen. Mutta en vielä laske niitä kylmään maailmaan. Minähän en pihinä ihmisenä lämmitä hataraa kasvihuonetta keinotekoisesti. Sitten, kun aurinkoenergia pitää lasikamarin päivät ja yöt lämpöisenä, pääsevät trooppiset kasvini pihalle toteuttamaan elämäntehtäväänsä.

Myös joriinit eli daaliat ovat päässeet vauhtiin sisäastioissa. Yksi huimapää tuuppaa jo nuppua latvaansa. Ehei, ei ihan vielä pääse sekään ulos. Daalia on yhtä arka kylmälle kuin peruna.

Kielon lehdet ovat tötteröllä vielä.

Vanhan kansan sanontojen mukaan viimeiset hallat tulevat kesäkuun 10. päivän tienoilla. Minä tosin taidan viedä nuo kaikki viherystäväni ulos ensi viikolla, että kuistille mahtuu kääntymään. Peittelen sitten hallayön uhatessa arkoja kasveja hallaharsoilla, matoilla ja sanomalehdillä.

Sade ärsytti viikonloppuna ulkoilevaa ihmislasta, mutta hemmotteli maata ja sai sen yhdessä hujauksessa vihertämään. Kielokko tököttää nyt pystyssä valkovuokkojen ja viimeisten sinivuokkojen seassa.