maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vihreää näkyvissä

Ohraa purnukassa silmän iloksi.

Sisätaimistossa alkaa vihertää. Kevät. Se elvyttää kasvit ja ihmisen. Kohta alkaa meikäläisen maaninen vuodenaika: unen tarve vähenee, polvet notkistuvat valmiiksi pihalla kyykkimistä varten, omenapuissa kiipeilyote palautuu lihasmuistiin, sieraimet leviävät haistamaan erilaiset mullat ja maan kosteusasteet.

Vauvachilit.
Hyötykasvien siemenet ovat ponkaiseet mullan pinnalle nopeasti. Oli sittenkin oikea aika kylvää siemenet neuvojen mukaan yläkuulla. Vai oliko se sittenkin alakuu?

Pienille sirkkalehdille tekee mieli lässyttää vauvakielellä. Voi armaat, kun olette hentoja ja hauraita. Ja yhtä ihmeellisiä kuin ihmistaimet tai eläinten pennut.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Tulppaani-iloa tupaan ja työhuoneeseen


Ulkona ei vielä kuki mikään. Sisälle ostin ison kimpun leikkotulppaaneja taas, kuten joka kevät. Varinaista tulppaanimaniaa ei minulla sentään ole, vaikka kimppu pitää saada, kun maa paljastuu lumen alta ja ikkunoiden pölykerrokset alkavat häiritä.

Olipa edullinen iso tuplakimppu tuossa läheisessä Honkasen puutarhan myymälässä. Jaoin sen moneen maljakkoon. Tämä osakimppu on keittiössä. Yksi maljakollinen pirteitä kukkia on työhuoneessa siten, että sen näkee, kun kohottaa silmänsä tästä tietokoneen näytöltä. Väriterapiaa silmille ja sielulle.

Omenapuiden alla tunkevat krookuksen lehtipiipat varovasti esiin. Ne epäröivät vielä - onhan luvattu viileitä kevätsäitä vielä. Kyllä ne tietävät. Ei vielä kannata rehottaa, vaikka aurinko vähän paistaakin.

Parina aamuna olen tarkkaillut jouluruusuja. Joko ne kukkivat? Joillakin jouluruusut kukkivat tosiaan jo jouluna, koska ei ollut lunta eikä pakkasta. Minun kasveissani ei näy vielä nuppujakaan.

Viime vuonna kuvasin vaaleaa joulurusua (Helleborus Niger) huhtikuussa. Olisiko tämä kukahtanut väärään aikaan eli ennen talven tuloa?