maanantai 29. huhtikuuta 2013

Yksinkertaisuus helpottaa elämää

Hellepäivän penkki puiden varjossa.

Minäkö hätäinen? Yksinkertaiselle pitää olla yksinkertaista. Tein kaipaamani penkin tulevia hellepäiviä varten. Asetin suurimman omenapuun alle kuusipölkyt ja niiden päälle pari lautaa. Siinähän se on. Yksinkertaisempaa olisi tietysti ollut laittaa istuimeksi vain yksi lauta, mutta tarpeeksi leveää ei ollut just nyt käsillä. Vaihdan siihen sellaisen sitten, kun takapuolelle sopiva lauta ilmestyy aitan nurkille. Itara ihminen ei osta, vaan kierrättää jätteitä ja jämäpaloja.

Tämmöistä tasoa minulla ei ollutkaan.

Toinen viikonlopun tavoitteista oli rakentaa ruukutus- ja ynnämuupöytä pihalle. Selkä ei rasitu, jos levittelee taimia ja multia sopivalla korkeudella olevan pöydän ääressä. Toinen vaihtoehto on kyykkiä tai olla polvillaan pihanurmella tai kierteellä istuen aitan rapulla.

Ruukutuspöytä on vanha tiskipöytätaso. Se osui kuin valettuna pystyyn nostettujen kuormalavojen leveyteen. Etureunaan piti ruuvata vielä tukilauta ja taakse ristiin pari rimaa. Muoviputken pätkän tökkäsin viemäriksi tiskialtaan alle, jos tulee loiskittua veden kanssa. Vesi valuu maahan eikä kastele sääriä. Tässä ei ole tarkoitus käyttää pesuaineita, vaan sadevedellä huuhtasta ruukkuja ja työkaluja. Sadeveden keräin on kasvihuoneen katon reunaan ripustettu ränninpätkä. Ihmeen paljon vettä lorottaa kesäsateista talteen isoon tynnyriin.


Mainos:  Tarvikkeet ja työkalut puutarhan hoitoon Kodinterrasta.Kodinterrasta kaikki tarvittava kaikenkokoisten puutarhojen hoitoon.


maanantai 22. huhtikuuta 2013

Projektia pukkaa puutarhassa


Asuntoja vuokrattavana.

Keväällä minuun iskee rakentamis- ja nikkarointivimma. Niin, kaiken kasvatus- ja kylvämisvimman jälkeen. Roudan sulamista odotellessa tässä on hetki aikaa ennen kuin pääsen ulos istuttamaan. Kaivelen kansiostani vanhoja suunnitelmia ja samalla keksin uusia rakenteita.

Lintupöntöt ovat olleet jo pari vuotta 'pitäisi tehdä' -listalla. Entiset pöntöt ovat miltei kaikki lahonneet ja hävitetty pois. Illalla mies innostui tekemään pönttöjä sarjatyönä. Tuossa ne odottavat ripustamista. Pääsevät pikkulinnut pian tekemään pesiä.

Linnut ovat puutarhassa tärkeitä. Ne syövät tuhohyönteisiä. Joku on väittänyt, että fasaanit söisivät myös näitä inhoniljakkeita, lehtokotiloita. Fasaanin pesiä en osaa rakentaa. Valitettavasti.

Nyt just pitäisi saada kunnollinen istutuspöytä kasvihuoneen vierelle. Omenapuun alle haluan hellepäivän huokaisupenkin. Kasvilaatikot pitää myös korjata, koska naulaimella kiinnitetyt laudat lonksahtelevat levälleen. Laitan ruuvit, koska ne ovat pitäneet toisissa kasvulaatikoissa, jotka minä tein itse. Mies tarjoili sitä naulainta, koska sen kanssa sai nopsasti lootat kasaan. Joo. Ja nyt pitää korjata.

Kaikkiin näihin kevätprojekteihin tarvitaan monta kupillista kahvia. Ruutupaperia ja rullamitta. Lautaa, parruja, ruuveja, saha, ruuviväännin, pöytätaso. Onhan minulla tuolla pyörävajan vierellä kovasti paljon tarpeellista tavaraa, joista voin rakentaa vaikka mitä. Siis minä. Ei mies.

Istutuspöytä ja varjopenkki ovat tässä. Eikun niiden alkuaineet.

Istutuspöytä syntyy vanhasta tiskipöydän allastasosta ja kapeista kuormalavoista. Penkki kuusipöllin pätkistä ja laudoista. Etkö usko? Odota vain seuraavaa blogipäivitystäni.


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Nehän elävät

Särkyneensydämen alut kuoriutuvat kapaloistaan.

Lumihankeen on sulanut pälviä. Niissä näkyy elämää. Nyt löydän jo istutukseni, joita ei viikko sitten erottanut lumikinoksista ollenkaan. Vaaleanpunaista pilkottaa multaläikässä. Ne ovat särkyneensydämen alkuja, kasvivauvoja. Kuin pieniä sormia tai kuonoja pystyssä. 

Toisaalla kuplivat raparperin uhkarohkeat ummut. Ihan pähkähullua porukkaa. Siihen vain keskelle lunta aikovat aueta.

Tää tulis tästä nyttttt. Raparperi starttaa kevääseen.




Pari päivää sitten ei sinivuokkoja näkynyt tontillamme. Tänään niitä oli jo monta. Hyvin hentoina, hyvin yksinäisinä. Miltei jokaisen kuvasin. Odotan innolla, että näiden ensimmäisten uskalikkojen jälkeen muutkin tupsahtavat näkyville isoina tuppaina ja värittävät harmaanruskean metsikön.

Ensimmäinen?

Hötöinen lumi häviää vauhdilla ja myöhästyneet krookukset pääsevät valoon ja aurinkoon. Minulla ei vielä kuki yksikään sipulikukka. Kukkimisvuorot ovat menneet sekaisin, kun lumi peitti niin pitkään sipulikukkien maastot. Naapurissa aurinkoisessa rinteessä kukkivat jo jouluruusut, joilla ei ole mitään tekemistä joulun eikä ruusujen kanssa.

Krookusten ja tasettien alut vakipaikallaan kriikunoiden alla.

Mainos:
Portti puutarhasi hyvinvointiin!


keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Liikaa tulppaaneja




Voiko kodissani olla liikaa tulppaaneja? Ei voi, vastasin ja ostin Honkasen puutarhalta ainakin 40 kukkaa yhdellä kertaa, kun kerran edullisesti sain. Tulppaaneja on nyt joka huonetta koristamassa.

Keittiössä on iso värikäs kimppu.



Olohuoneeseen virittelin omenapuuun oksista ja tulppaaneista sopivan asetelman.


Työhuoneen ikkunalla on kauniita keltaisia tulppaaneja, joissa on punaisia raitoja.





Takkahuoneessa tulppaanien värit sopivat hyvin seinällä olevan Anna Alapuron taulun väreihin.


Hyvissä lehdissä on hyviäkin juttuja. Tässäpä rakentamisesta ja myös pihanhoidosta:
Meidän Talo -lehden upea tutustumistarjous 5 lehteä vain 26 euroa ja tilaajalahjaksi Luhdan pyyhesetti!

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Suunnitelmia ja unelmia

Passiflora kärsi hiukan kuistin ikkunalla pakkasilla. Nyt se voimistuu ja kasvaa.

Vielä on hetki aikaa suunnitella ja uneksia. Ehkä tänä kesänä valmistuu pihaan lammikko, ehkä kivitorni ja rappuset ei-minnekään.

Tietoa tarvitaan aina.
Selaan usein puutarhakirjoja ja -lehtiä. Vanhoista kirjoista saan hyviä käytännön neuvoja. Puutarhaharrastus kierrättää vanhoja ideoita, kuten vaatemuoti tuo takaisin vuosikymmenten takaa jotain uudelleen pinnalle. Puutarhassa tehdään paljon asioita, siten kuin ne tehtiin 1920-30-luvuilla. Ilman myrkkyjä ja keinolannoitteita.

Minäkin pyrin mahdollisimman ekologiseen puutarhanhoitoon. Ensi kesänäkin hauduttelen nokkosvesiä lannoitukseeen, istutan samettikukkaa kasvimaalle ja piparjuurta omenapuun alle. Tuhkaa olen jo huitaissut vadelmapensaiden juurelle.

Puutarhakansiossani on paljon tietoa menneiltä kesiltä. Kirjoitan ruutupaperille kasveista, kylvöajoista ja istutuspaikoista. Säilytän usein kaupan siemenpussit tai taimien tiedot ja hoito-ohjeet. Silti monet kasvit ovat hävinneet johonkin.

Pitäisi oppia merkitsemään tarkemmin, mitä olen istuttanut mihinkin. Ei niitä talven jälkeen muista. Kevään kiihkossa alan kääntää maata just sieltä, mihin olen syksyllä tuonut jostain siirtotaimen tai kylvänyt kylmäkäsittelyä tarvitsevan kasvin siemeniä.

Muistin apuna voi käyttää valokuvia. Ne vain pitäisi päivätä ja nimetä. Lähikuvat kukista ovat kauniita, mutta eivät järin informatiivisia. Niissä ei näy kasvin paikka, ehkä ei edes lehtiä, joista kasvin voisi tunnistaa ennen kukkimista.


Yritän merkitä muistiin uudet kasvit ja niiden paikat.


Lehtiä voi selata ja lainata tuttavilleenkin samalla, kun vie niitä ylimääräisiä tomaatintaimia.
Tässä mainos:
Tilaa tästä Viherpiha ja laita pihasi uuteen uskoon!
Saat valitsemasi tilaajalahjan.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Niska kenossa omenapuun juurella

Kuinka monta omenapuuta tässä näet? Vastaus: yksi puu, joka haarautuu ja haarautuu ja haarautuu.

On olemassa perheomenapuita, säleikköomenapuita, villejä ja jalostettuja omenapuita. Sitten on myös ryteikköomenapuita. Keväällä niissä on tuhansia kukkia ja syksyllä tuhansia omenoita. Niiden paksuille sikinsokin kasvaville oksille mahtuu kesällä monta linnunpesää. Puiden suuressa varjossa on hellepäivinä ikuinen viileä hämärä.

Tuotesijoittelua puunrunkoa vasten.
Jäkälää puun rungolla.
Pihani omenapuut ovat saaneet elää yli viisikymmentä vuotta suhteellisen vallattomina. Niiden kurissapitäminen ei oikein onnistu keneltäkään. Mutta ne tekevät niin hyviä hedelmiä, että kukaan ei halua edes ajatella niiden kaatamista.

Eilen kaivettiin taas leikkurit, sahat, tikapuut ja sekatöörit esille. Vain moottorisaha puuttui. Sitäkin ehkä tarvitaan, jos iso runko pitää saada poikki tuosta isosta monirunkoisesta puusta.

Siinä sitten parina kauniina pääsiäispäivänä koko perhe kiipeili, kurkotteli ja leikkeli.

Leikkaamisella yritetään saada typistettyä huikean pitkät oksat ja kilpalatvat. Jospa leikkaamisella saisi myös harvennettua kukintaa ja hedelmien määrää, joka ehkä suurentaisi omenien kokoa. Makuhan niissä on aina ollut taivaallinen.

Leikkelystä puut yleensä vain innostuvat, tuuppaavat vesioksia villinä viidakkona taivasta kohti.

Satoihin ei leikkaaminen ole paljonkaan vaikuttanut. Suurimmasta puusta on poistettu paksujakin oksia eikä se silti ole kovin näyttävästi pitänyt satotaukoa. Tämä on näitä vanhoja lajikkeita, jonka aiemmat sukupolvet ovat istuttaneet tälle tontille. Oletan, että se on joku kaneliomena, mutta voi olla, että tähän on vartettu joku toinenkin hyvän makuinen lajike.

Tämä on mainos, jos joku haluais vaikka uuden moottorisahan.
Moottorisahat netistä Dolmar moottorisahat suoraan hyllystä. Laaja valikoima moottorisahoja!