Juurille

Maa-artisokan mukuloita on taas kylliksi.

Myöhäissyksyllä on vielä puutarhassa paljon ilon aiheita. Kun omenat on poimittu ja kriikunat syöty, kaivellaan vielä maasta aineksia ruokaan ja säilöntään.

Maa-artisokalla on monimuotoinen juuri. Ruoanlaittaja saattaa hermostua sen moniin koloihin ja ulokkeisiin. Vaivannäkö kannattaa. Sosekeitto on hillityn maukasta. Paistokset ovat pehmeän raikkaita.

Maa-artisokasta teen herkullisen lounaskeiton. Valkosipulit maustavat leipää.

Valkosipulin olen juuri saanut istutettua. Hyvin onnistuneesta kynsilaukkasadosta erottelin yksivuotiset sipulit ja jaoin muutaman auenneen ison sipulin istukkaiksi. Laitan valkosipulit aina  syksyllä hyvin muokattuun multaan, niin keväällä ne poksahtavat kasvuun heti lumien sulettua.

Toinen maanalainen superruoka on piparjuuri. Sillä on perimätiedon mukaan kaikenlaisia parantavia ominaisuuksia kolotuksista, keripukkiin ja flunssaan. Mutta, kun teen siitä piparjuuritahnaa, ajattelen vain omatekoisia susheja ja graavia lohta. Käytän piparjuuritahnaa ikäänkuin wasabin sijaisena.

Piparjuuri kukkii kesä-heinäkuussa.

Ärmäkän makuinen piparjuuri saa välillä kyyneleet silmiin. Kuorittuna sitä voi pakastaa. Ruokaan se pitää lisätä viimeiseksi, eikä sitä saa keittää.

Kaivelin piparjuuria maasta.

Kaikki nämä rakkaat mullanalaiset juurikasvuni: piparjuuri, maa-artisokka ja valkosipuli ovat vaivattomia kasveja. Ne vaativat tilaa levitä ja kasvaa. Tietysti muutaman vuoden välein uuden paikan ja säännöllisesti ravinteita.

Myöhäissyksyn värejä luonnossa

Hevoskastanjan lehtiä.

Marraskuu on väriltään ruskeaa, harmaata, melkein mustaa, mutta myös vihreää, valkoista ja jopa punaista. Kun sää on harmaa ja sumuinen,  silmäni hakevat väriä joka puolelta.

Hevoskastanjan hedelmiä nurmikolla.

Kurtturuusun kiulukat.

Hevoskastanjan lehdet vihreällä nurmikolla ovat  punaruskeita. Puusta tipahtaneet kastanjan hedelmät ovat hämmästyttävän värikkäitä.

Ruusunmarjat ovat oikeasti punaisia. Niitä vain on tavattoman vähän tänä syksynä. Lienevätkö linnut syöneet ne vai onko ne vain mädäntyneet ennen aikojaan?

Lintuparvet puhdistivat pihlajat jo marjoista. Tosin tiputtelivat paljon maahankin, josta mustarastaat niitä noukkivat, kunnes lumi peittää maisemat.

Joka syksy mieleni tekee ruveta kutomaan villapuseroa. Siihen tulisi jäkälän harmaata, koivunlehtien keltaista, kuusen vihreää, kulottuneen heinän ruskeaa ja maatuvien lehtien tummanruskeaa. Sitten tulee kaamosmasennus ja alakulo enkä jaksa aloittaa kutomista. Siirrän käsityöinnostuksen seuraavaan syksyyn.

Maa-artisokan mukulat.

Oman puutarhani syksyn viimeinen sato jaksaa ilahduttaa kyllä, vaikka taivas ei tunnu valkenevan enää keskipäivälläkään. Koska maa ei ole jäätynyt, piparjuurta saan vielä kalan mausteeksi.

Isoja vaaleita maa-artisokan mukuloita kaivan niljaisesta savimullasta vielä monen herkullisen keiton aineksiksi.

Minä en ole mikään syksyintoilija enkä harrastuspirteilijä tähän aikaan vuodesta. Turha yrittää piristää tai tsempata. Hyi hitsi. Antakaa jo olla. Hidastun ja haukottelen, kun valon määrä vähenee. Minä taidan mennä talviunille. Ei tarvitse herättää, kyllä minä havahdun, kun tammikuun aurinko paistaa sisään ikkunasta. Silloinhan pitää valita ensi kesän kasvien siemenet.

Hyötykasvit ovat kauniita

Maa-artisokan kukkaa piti taivuttaa alas kuvausta varten. 

Maa-artisokka kasvaa taivaaseen.

Äsken söin maa-artisokkakeittoa ja omenan. Oman puutarhan tuotteita, itse kasvatettuja. Olen onnellinen, kun saan näitä herkkuja syksyisin.

Maa-artisokka alkaa vasta kukkia, mutta uskaltauduin kaivelemaan kasvien juuria ja sain tarpeeksi syötävää sieltä. Varsinaista satoa korjaan vasta kuukauden päästä, mutta artisokkakasvusto on nyt niin laajentunut, että raaskin syödä niitä tänä syksynä enemmän kuin aiemmin. Osa mukuloista jää maahan ja kasvattaa taas ensi vuonna uutta vartta ja satoa.

Piparjuurta kaivoin myös äsken maasta pitkät pätkät. Laitan sitä palasina pakasteeseen talven varalle.

Ruusupapu on kasvanut tavalliseen pituuteensa neljämetriseksi. Se nojailee pihapaviljongin tukirakenteisiin ja roikottaa jättipalkojaan vapaasti, koska muovíkangaskatto lahosi kosteudessa ja poistettiin näkymiä rumentamasta viime viikolla. Olen nähnyt tämän lemmikkiköynnökseni kukkivan aika harvoin tänä suvena. Mutta kai se on kukkinut salaa, koska siinä on nyt palkoja. Kerään ne ja syön keitettynä. Ruusupavun papu on kauniin ruusunpunainen raakana. Keittäminen vie siitä värin.

Ruusunpunaisia papuja.

Ruusupapu kiipeilee tukea pitkin.

Ompot karisevat sateessa.

Hedelmäpuut ovat vielä kauniita: täynnä omenia, luumuja ja päärynöitä. Sateet ja tuuli tiputtavat niitä valitettavasti pitkin nurmikoita joka syksy. Parhaiten tuntuvat pysyvän puussa kaneliomenat. Kriikunapuiden alle levitän pressuja, joiden avulla pelastan osan sadosta.

Omena-marja-aroniasosetta on pakasteessa talveksi. Se on hyvää aamupuurossa. Omenamehuakin on  puserrettu litrakaupalla. Tutut ja vieraat saavat jokasyksyiseen tapaan  mukaansa omenakasseja halutessaan ja vaikkeivät niin haluakaan.

Kasvihuone riutuu jo viimeisillään. Poimin loput vihreät tomaatit sisälle kypsymään. Olen kantanut muutamia chilikasveja sisälle. Toivon niiden kypsyttävän tulisia hedelmiään täyteen kesän aromia. Onpahan hiki edes niitä syödessä, jos ei kasvattaessa tänä kesänä kuuma tullutkaan.

Kypsytän tiivistettyä tulta chilin hedelmiin.