Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevätkylvöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevätkylvöt. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Vihreän kaipuu iski taas

Oli ihan pakko idättää vehnänjyviä. Ne alkoivat vihertää viikossa ja toivat pika-avun vihreän kaipuuseen.

Vehnänorasta voi syödä, mutta minä taidan pitää nämä vain koristeena. Nappaan silloin tällöin lehden suuhuni ja kuvittelen, että on jo kesä. Pääsiäiseksi idätän toisen vehnäpellon johonkin isolle laakealle tarjottimelle.

Kuistin ikkunalla rehottaa vahva pelakuu. Otan siitä oksan tai kaksi juurtumaan, niin saan kesäksi ulos lisää vaaleanpunakukkaisia kaunistuksia.

Muovikuvun alla itävät chilit. Laitoin kahta laatua itämään: kummassakin on jo muutama alku mullan pinnalla. Katsokaa vaikka, tuossa vasemmalla näkyvät pienet elävät sirkkalehdet.

Ikkunalla saviruukuissa näivettyvät sisällä talvehtineet mausteyrtit. Rosmariineista viimeisin kuivahti elottomaksi helmikuussa. Basilikassa on vieläkin yksi vaivainen varsi ja siinä pari lehteä. Ei se enää haittaa, nythän voi jo kasvattaa uusia, kun kevätpäivät ovat jo pitkiä ja lumi heijastamassa valoa sisällekin.


Vitamiinitarpeeseen syötäväksi kasvatan taas herneen versoja. Idätysastia näyttää vielä ruotsalaiselta hernekeitolta, mutta kohta idut vihertävät ja saan rouskutella rapeita varsia ja lehtiä leivän päällä ja salaatin joukossa. Viime vuonna aloitin versottamisen ilmeisesti aikaisemmin (pikkukuva) ja versot olivat jo syötäviä maaliskuun alussa. Idätykseen sopivat herneet, joita saa ruokakaupasta ison pussin hyvin edullisesti. Minun idätykseen käyttämäni herneet ovat tosi vanhoja ja kaapissa kuivaneita. Niihin on silti pakkautunut elämisen voimaa, että ne alkavat kasvaa, kun saavat sopivasti vettä, valoa ja lämmintä.




perjantai 20. helmikuuta 2015

Suuntana kesä ja aurinko

Tästä voi oikaista kesään tai takatalveen.
Minulla on ikävä kesää. Haistelen multaa, rapistelen siemenpusseja ja haikailen kesäkuvien äärellä.
Pari aurinkoista päivää reväyttää kotitarveviljelijän unelmat ruutupaperille. Tuolta siirrän ja tuonne teen lisää sipulipenkkiä. Vauhti vain kiihtyy toukokuuta kohti.

Nyt helmikuun lopulla aloitan taimien kasvatuksen. Kylvän persiljan ja basilikan ainakin. Liian aikaisin en tohdi taimettaa tomaatteja ja kesäkurpitsoita. Niitä ei saa ulos kasvamaan ennen kuin touko-kesäkuun vaihteessa.

Kesäkurpitsat kylvän vasta maaliskuussa.    



Vihreän himossa idätän oraita ja versoja maaliskuussa. Luonnossa on paljon syötävää jo toukokuussa. Villivihanneksiksikin niitä kutsutaan. Trendikkäitä kuuluvat olevan.
Maahumala on sievä peittokasvi ja mausteinen villiyrtti.
Koska hurahdin kasveihin jo teininä, otin selvää myös villistä luonnosta saatavista rohdoista ja ruokakasveista. Lueskelin Lönnrotin, Rautavaaran sekä Ulla Lehtosen viisauksia jo viime vuosituhannella ja pistelin poskeeni suurella mielihyvällä nokkosta, maahumalaa, maitohorsmanversoja ja vuohenputkea. Vesiheinääkin taisin nyhtää lautaselle ja voikukan nuppuja. Rouskutin ruusujen terälehtiä ja krassien siemeniä. Liritin koivuista mahlaa kyytipojaksi.

Tänä keväänä opastan muita hyödyntämään luonnon vihanneksia. Tervetuloa yrttiretkilleni. Kohta lumet sulavat ja alkaa ensimmäinen satokausi.