Muotoja ja värejä

Alppiruusu.

Nopea sään lämpeneminen kiirehti kaikkia kasveja kukkimaan. Nyt kukkivat alppiruusut, juhannusruusu, kurjemiekka ja tulikellukka. Liljat ja varhaiset pionit aloittelevat ja syreenit lopettelevat.

Niittykellukka kiinnostaa kimalaisia.

Kukkien monet muodot ja värit näkee, kun konttaa kameran kanssa pitkin pihaa. Yritän matkia kimalaista ja etsin kauneuden ytimen kukan sisältä. Vaatimatonkin kukka on läheltä katsottuna maailmankaikkeuden suurimpia ihmeitä.

Keltapäivänlilja leviää vauhdikkaasti ja kasvaa aina isoina puskina.

Jos niitä on yksi, se on se kaunein. Jos niitä on paljon, ne ovat ihanuus x 10 tai 50.

Tulikellukan kukinta monistuu varsinaiseksi tulimereksi.

Ryhmä on aina näyttävä, jos siinä tarpeeksi kasveja. Jotkut kuningatarkukat voivat olla aivan riittäviä yksinkin. Sellaisia ovat pioni, daalia tai kurjenmiekka. "Me kukkamaan Kuningatar nousemme täältä alamaisten keskeltä ja te ihailette Meitä kaukaa". Niinhän me teemme, kumarramme ja konttaamme niiden edessä. Ainakin silloin, kun yritämme nöyrinä ottaa täydellistä kuvaa, kun kukinta on parhaimmillaan.

Saksankurjenmiekka eli iiris on kuningatarkukka.

Kuono tuoksuvassa kukassa

Syreenit ovat niin suloisia, ihania ja tuoksuvia.

Tänään sain luonnon tuoksuterapiaa. Syreenit ovat auenneet ja niiden tuoksu leijailee sisälle asti. On ihan pakko mennä tunkemaan nenänsä violetteihin ja valkoisiin kukkaterttuihin. Puutarha on nyt jostain syystä erittäin runsashajuinen ainakin aamu- ja iltahämärässä. Se houkuttaa kai kimalaisia ja perhosia pölytystöihin.

Koira ei pahemmin piittaa kukkatuoksuista.

Alempana pensaiden juurella tuoksuvat vanhakantaiset, kerrotut valkoiset runoilijannarsissit (Narcissus poeticus plena). Ne aukevat aina muiden narsissien jälkeen touko-kesäkuun vaihteessa.



Kukintaansa lopettelevat jalokiurunkannukset tuoksuvat myös erittäin hyviltä. Niitä ei ehkä arvosteta tuoksupuutarhan kasvina, koska ne ovat vain tuollaisia tavallisia kevätkeltaisia, jotka ryöpsähtävät kukkaan ja häviävät nopeasti pois. On nöyrryttävä ja kumarrettava niiden edessä, että voi hengittää niiden hyvää hajua.

Jalokiurunkannus.

Hopeapensas eli kilsepensas tuoksuu yllättävän voimakkaanmakeana. Vaikka sen kukat ovat mitättömän pienet, sen tuoksu ulottuu pihasta kadulle ja saa minut hyvälle tuulelle, kun käpsehdin aamulenkiltä kotiin.

Hopeapensas.

Ja tässä tulee päivän mainos. Katsopa, jos haluat ostaa leikkimökin tai keinun:
Hanki upea leikkimökki täältä!

Valmistujaiskukkia

Hedelmäpuut alkoivat kukkia eilen. Pihallani ovat omenapuut, päärynä, kriikunat ja kirsikka valkoisenaan.

Minulle omenapuut ovat aina ylioppilasjuhlien merkki. Viikon päästä ylioppilaat saavat lakkinsa. Koululaiset lopettavat koulunsa. Monet ovat valmistuneet tai valmistumassa ammattiin. Maa on täynnä voimaa.

Kevät on hyvä aika päättää koulu ja aloittaa jotain uutta. Kesä on edessä, tulevaisuus on tulossa ihan kohta. Vielä ei ehkä ole näkyvissä muuta kuin lupaus. Mutta jotain on kukkimassa, jostakin tulee myöhemmin hedelmä.

Jos nuorilla ei olekaan töitä tai jatko-opiskelupaikkaa tiedossa, sanoisin heille, että olkaa onnellisia edes nuoruudesta ja uusista aluista. Aikuisille valmistuneille tai uuden elämänvaiheen aloittajille huomauttaisin, että vanhatkin puut kukkivat joka kevät.

Jos haluat antaa valmistuvalle muutakin kuin lämmintä kättä, ojenna omenankukka ja ehkä kestävä kaunis esine.

Tässä on taas rehellinen mainos: tuossa alla on yksi linkki, josta löytyy lahjaihanuuksia. Klikauttele siitä.

Osta Ristomatti Ratian suunnitelemia tuotteita täältä!

Kasvi-iloa elämään

Basilikat ovat vielä ihan vauvoja.

Välillä kaikki tuntuu menevän pieleen. Surun, vastoinkäymisten ja silkan potutuksen keskellä ilahdutan itseäni haahuilemalla pihallani ja kuoputtamalla kasvihuoneessa heti aamuvarhaisella. Kasvien tarkkailu antaa voimia ja tyytyväisyyttä: tämän minä olen saanut itse aikaan. Puutarhan tarkkailu lisää myös iloista odotusta: milloinhan tämä kukkii, tuleekohan paljon marjoja tänä kesänä?

Sademetsän alku on taas asennettu lasihuoneeseen, sillä eilen sain vihdoin kunnostettua kasvihuoneen. Istutin sinne tomaatintaimia, chiliä ja paprikaa. Ihan liikaa taas. Kyllähän ne näin kasvukauden alussa ovat kainosti ja siististi riveissä ja omilla paikoillaan. Kasvaessaan ne täyttävät koko tilan ja ulkoapäin näyttää kuin olisin vanginnut viidakon lasilaatikkoon. No, sehän se onkin tavoitteeni. Ehkä olen hiukan outo.

Chilit kasvavat nykyisin koko kesän ämpäreissä, sillä siirrän ne sisälle syyskylmien alettua. Kokemus on opettanut, että nelisen silloin tällöin puolilämmintä kuukautta ei oikein riitä chilisadolle. Kasvukautta saa jatkettua hiukan raahaamalla astiat kuistille saattohoitoon.

Vielä on tomeria taimia ilman kasvupaikkaa. Tuttavalle lupasin jo viisi isoa tomaatintainta. Toiselta tuttavalta sain valkosipulivaihtareilla suippopaprikaa. Kesäkurpitsat, avomaankurkut ja daaliat siirtyvät pihalle, kunhan luotan öiden hallattomuuteen.

Aamulla kävin kurkkaamassa kasvihuonetta. Tulipa taas tyytyväinen olo. Ja kun olen iloinen, jaksan ehkä tänään paremmin ratkaista mieltä kaivelevat ongelmat, järjestää mahdottomalta tuntuneet asiat ja kohdata vaikeat ihmiset.  

Tomaatit saivat parhaat paikat. Chilit istutin ämpäreihin, jotka siirrän syksyllä sisälle.

Mainostan tässä taas. Klikkaa, jos haluat katsella mitä nettitavaratalosta saa.

Uusin Prisma on avattu - verkossa

Tappamista ja syrjintää rauhaisassa puutarhassa

Tavoitteena rehevä humala

Puutarhaharrastus on kaikkea muuta kuin hissukoiden tassuttelua nurmikentällä.
Harva se päivä minäkin, rauhallinen ja lempeä ihminen, väännän niskat nurin liljakukolta ja tukehdutan  lehtokotiloita vedellä, öljyllä ja etikalla.

Voikukan tuomiopäivä

Rotusyrjintää tai ainakin lajisyrjintää harrastan joka päivä. Tänäänkin raastoin iloisen keltaiset voikukat irti juuriltaan ja aion survoa ne jätesäkkiin muhimaan. Tosin niitä on vielä miljoona jäljellä.

Puutarhassa taistellaan koko ajan. Ihminen haluaa kasvattaa sitä ja tätä. Luonto levittäytyy mahdollisimman laajalle niin kuin sille on parasta lajin säilymisen kannalta. Ihmisen räpellyksen tuloksena kyllä monet luonnonkasvit saavat isomman jalansijan tässä luonnottomassa luonnossa kuin oikeassa luonnossa.

Vuohenputki on yksi harvoista kasveista, joka saa minut kiristelemään hampaita otsasuonet pullistuen. Oman toimintani tuloksena se on levinnyt lahjakkaasti ympäri pihaa. Muokatessani maata en ole nyppinyt jokaikistä valkoista rihmankokoista juurenpalaa. Lisäksi olen kompostoinnut maasta kaivelemani kasvit huonosti. Vuohenputkihan leviää pienistä juurenpalasista ja siemenistä.

Monet luonnonkasvit hyväksyn iloiten vapaamuotoiseen puutarhaani.
Maahumala, niittyhumala, vuokot ja kielo ovat tervetulleita maanpeittokasveja. Nokkosta kasvattelen muhennostarpeiksi. Tosin vadelmapensaiden seassa polttava viholainen on vihonviimeinen kumppani. Vuohenputkeakin käytin salaatin seassa, mutta sitten kuulin, että siitä on myös myrkyllinen lajike olemassa. En tosin ole saanut varmistusta asiaan.

Leviävien luonnonkasvien eli rikkaruohojen salainen ase on määrä ja nopea leviäminen. Puutarhaintoilijan ainoa ase on sinnikkyys ja poiston toisto, toisto, toisto ja toisto.

Kevätesikot vuohenputkihyöky ympärillään

Ilon ja ikävän kukat

Annikin kullero

Jotkut kasvit puutarhassani tuovat mieleen niiden antajat. Olen saanut paljon kasveja monilta ihmisiltä. Heistä monet ovat nyt kuolleet, joku on ison A:n takana taudin sumuisissa labyrinteissa, joku on muuttanut kauas tai muuten vain hävinnyt elämästäni. Mutta kukat kukkivat vuodesta toiseen. Ne tuovat iloa elämääni, mutta myös hippusen surua ja ikävää, kun muistelen Annikkia, Paavoa, Kirstiä, Salmea, Pekkaa, Ullaa ja Esteriä.

Esterin pioni

He ovat aikanaan hoitaneet näitä kasveja ja nauttineet niiden kauneudesta. He ovat luottaneet siihen, että minä olen näiden kasvien arvoinen. Jotkut kasvit olen saanut pilattua ja hävitettyä väärällä hoidolla. Jotkut kukoistavat edelleen, kun niiden antajien muistokin alkaa haalentua. Mutta aina kun kukat aukeavat, minä muistan.

Kirstin jaloritarinkannus

Salmen joriini

Yksinkertaisuus helpottaa elämää

Hellepäivän penkki puiden varjossa.

Minäkö hätäinen? Yksinkertaiselle pitää olla yksinkertaista. Tein kaipaamani penkin tulevia hellepäiviä varten. Asetin suurimman omenapuun alle kuusipölkyt ja niiden päälle pari lautaa. Siinähän se on. Yksinkertaisempaa olisi tietysti ollut laittaa istuimeksi vain yksi lauta, mutta tarpeeksi leveää ei ollut just nyt käsillä. Vaihdan siihen sellaisen sitten, kun takapuolelle sopiva lauta ilmestyy aitan nurkille. Itara ihminen ei osta, vaan kierrättää jätteitä ja jämäpaloja.

Tämmöistä tasoa minulla ei ollutkaan.

Toinen viikonlopun tavoitteista oli rakentaa ruukutus- ja ynnämuupöytä pihalle. Selkä ei rasitu, jos levittelee taimia ja multia sopivalla korkeudella olevan pöydän ääressä. Toinen vaihtoehto on kyykkiä tai olla polvillaan pihanurmella tai kierteellä istuen aitan rapulla.

Ruukutuspöytä on vanha tiskipöytätaso. Se osui kuin valettuna pystyyn nostettujen kuormalavojen leveyteen. Etureunaan piti ruuvata vielä tukilauta ja taakse ristiin pari rimaa. Muoviputken pätkän tökkäsin viemäriksi tiskialtaan alle, jos tulee loiskittua veden kanssa. Vesi valuu maahan eikä kastele sääriä. Tässä ei ole tarkoitus käyttää pesuaineita, vaan sadevedellä huuhtasta ruukkuja ja työkaluja. Sadeveden keräin on kasvihuoneen katon reunaan ripustettu ränninpätkä. Ihmeen paljon vettä lorottaa kesäsateista talteen isoon tynnyriin.


Mainos:  Tarvikkeet ja työkalut puutarhan hoitoon Kodinterrasta.Kodinterrasta kaikki tarvittava kaikenkokoisten puutarhojen hoitoon.