Kasvi-iloa elämään

Basilikat ovat vielä ihan vauvoja.

Välillä kaikki tuntuu menevän pieleen. Surun, vastoinkäymisten ja silkan potutuksen keskellä ilahdutan itseäni haahuilemalla pihallani ja kuoputtamalla kasvihuoneessa heti aamuvarhaisella. Kasvien tarkkailu antaa voimia ja tyytyväisyyttä: tämän minä olen saanut itse aikaan. Puutarhan tarkkailu lisää myös iloista odotusta: milloinhan tämä kukkii, tuleekohan paljon marjoja tänä kesänä?

Sademetsän alku on taas asennettu lasihuoneeseen, sillä eilen sain vihdoin kunnostettua kasvihuoneen. Istutin sinne tomaatintaimia, chiliä ja paprikaa. Ihan liikaa taas. Kyllähän ne näin kasvukauden alussa ovat kainosti ja siististi riveissä ja omilla paikoillaan. Kasvaessaan ne täyttävät koko tilan ja ulkoapäin näyttää kuin olisin vanginnut viidakon lasilaatikkoon. No, sehän se onkin tavoitteeni. Ehkä olen hiukan outo.

Chilit kasvavat nykyisin koko kesän ämpäreissä, sillä siirrän ne sisälle syyskylmien alettua. Kokemus on opettanut, että nelisen silloin tällöin puolilämmintä kuukautta ei oikein riitä chilisadolle. Kasvukautta saa jatkettua hiukan raahaamalla astiat kuistille saattohoitoon.

Vielä on tomeria taimia ilman kasvupaikkaa. Tuttavalle lupasin jo viisi isoa tomaatintainta. Toiselta tuttavalta sain valkosipulivaihtareilla suippopaprikaa. Kesäkurpitsat, avomaankurkut ja daaliat siirtyvät pihalle, kunhan luotan öiden hallattomuuteen.

Aamulla kävin kurkkaamassa kasvihuonetta. Tulipa taas tyytyväinen olo. Ja kun olen iloinen, jaksan ehkä tänään paremmin ratkaista mieltä kaivelevat ongelmat, järjestää mahdottomalta tuntuneet asiat ja kohdata vaikeat ihmiset.  

Tomaatit saivat parhaat paikat. Chilit istutin ämpäreihin, jotka siirrän syksyllä sisälle.

Mainostan tässä taas. Klikkaa, jos haluat katsella mitä nettitavaratalosta saa.

Uusin Prisma on avattu - verkossa

Tappamista ja syrjintää rauhaisassa puutarhassa

Tavoitteena rehevä humala

Puutarhaharrastus on kaikkea muuta kuin hissukoiden tassuttelua nurmikentällä.
Harva se päivä minäkin, rauhallinen ja lempeä ihminen, väännän niskat nurin liljakukolta ja tukehdutan  lehtokotiloita vedellä, öljyllä ja etikalla.

Voikukan tuomiopäivä

Rotusyrjintää tai ainakin lajisyrjintää harrastan joka päivä. Tänäänkin raastoin iloisen keltaiset voikukat irti juuriltaan ja aion survoa ne jätesäkkiin muhimaan. Tosin niitä on vielä miljoona jäljellä.

Puutarhassa taistellaan koko ajan. Ihminen haluaa kasvattaa sitä ja tätä. Luonto levittäytyy mahdollisimman laajalle niin kuin sille on parasta lajin säilymisen kannalta. Ihmisen räpellyksen tuloksena kyllä monet luonnonkasvit saavat isomman jalansijan tässä luonnottomassa luonnossa kuin oikeassa luonnossa.

Vuohenputki on yksi harvoista kasveista, joka saa minut kiristelemään hampaita otsasuonet pullistuen. Oman toimintani tuloksena se on levinnyt lahjakkaasti ympäri pihaa. Muokatessani maata en ole nyppinyt jokaikistä valkoista rihmankokoista juurenpalaa. Lisäksi olen kompostoinnut maasta kaivelemani kasvit huonosti. Vuohenputkihan leviää pienistä juurenpalasista ja siemenistä.

Monet luonnonkasvit hyväksyn iloiten vapaamuotoiseen puutarhaani.
Maahumala, niittyhumala, vuokot ja kielo ovat tervetulleita maanpeittokasveja. Nokkosta kasvattelen muhennostarpeiksi. Tosin vadelmapensaiden seassa polttava viholainen on vihonviimeinen kumppani. Vuohenputkeakin käytin salaatin seassa, mutta sitten kuulin, että siitä on myös myrkyllinen lajike olemassa. En tosin ole saanut varmistusta asiaan.

Leviävien luonnonkasvien eli rikkaruohojen salainen ase on määrä ja nopea leviäminen. Puutarhaintoilijan ainoa ase on sinnikkyys ja poiston toisto, toisto, toisto ja toisto.

Kevätesikot vuohenputkihyöky ympärillään

Ilon ja ikävän kukat

Annikin kullero

Jotkut kasvit puutarhassani tuovat mieleen niiden antajat. Olen saanut paljon kasveja monilta ihmisiltä. Heistä monet ovat nyt kuolleet, joku on ison A:n takana taudin sumuisissa labyrinteissa, joku on muuttanut kauas tai muuten vain hävinnyt elämästäni. Mutta kukat kukkivat vuodesta toiseen. Ne tuovat iloa elämääni, mutta myös hippusen surua ja ikävää, kun muistelen Annikkia, Paavoa, Kirstiä, Salmea, Pekkaa, Ullaa ja Esteriä.

Esterin pioni

He ovat aikanaan hoitaneet näitä kasveja ja nauttineet niiden kauneudesta. He ovat luottaneet siihen, että minä olen näiden kasvien arvoinen. Jotkut kasvit olen saanut pilattua ja hävitettyä väärällä hoidolla. Jotkut kukoistavat edelleen, kun niiden antajien muistokin alkaa haalentua. Mutta aina kun kukat aukeavat, minä muistan.

Kirstin jaloritarinkannus

Salmen joriini

Yksinkertaisuus helpottaa elämää

Hellepäivän penkki puiden varjossa.

Minäkö hätäinen? Yksinkertaiselle pitää olla yksinkertaista. Tein kaipaamani penkin tulevia hellepäiviä varten. Asetin suurimman omenapuun alle kuusipölkyt ja niiden päälle pari lautaa. Siinähän se on. Yksinkertaisempaa olisi tietysti ollut laittaa istuimeksi vain yksi lauta, mutta tarpeeksi leveää ei ollut just nyt käsillä. Vaihdan siihen sellaisen sitten, kun takapuolelle sopiva lauta ilmestyy aitan nurkille. Itara ihminen ei osta, vaan kierrättää jätteitä ja jämäpaloja.

Tämmöistä tasoa minulla ei ollutkaan.

Toinen viikonlopun tavoitteista oli rakentaa ruukutus- ja ynnämuupöytä pihalle. Selkä ei rasitu, jos levittelee taimia ja multia sopivalla korkeudella olevan pöydän ääressä. Toinen vaihtoehto on kyykkiä tai olla polvillaan pihanurmella tai kierteellä istuen aitan rapulla.

Ruukutuspöytä on vanha tiskipöytätaso. Se osui kuin valettuna pystyyn nostettujen kuormalavojen leveyteen. Etureunaan piti ruuvata vielä tukilauta ja taakse ristiin pari rimaa. Muoviputken pätkän tökkäsin viemäriksi tiskialtaan alle, jos tulee loiskittua veden kanssa. Vesi valuu maahan eikä kastele sääriä. Tässä ei ole tarkoitus käyttää pesuaineita, vaan sadevedellä huuhtasta ruukkuja ja työkaluja. Sadeveden keräin on kasvihuoneen katon reunaan ripustettu ränninpätkä. Ihmeen paljon vettä lorottaa kesäsateista talteen isoon tynnyriin.


Mainos:  Tarvikkeet ja työkalut puutarhan hoitoon Kodinterrasta.Kodinterrasta kaikki tarvittava kaikenkokoisten puutarhojen hoitoon.

Projektia pukkaa puutarhassa

Asuntoja vuokrattavana.

Keväällä minuun iskee rakentamis- ja nikkarointivimma. Niin, kaiken kasvatus- ja kylvämisvimman jälkeen. Roudan sulamista odotellessa tässä on hetki aikaa ennen kuin pääsen ulos istuttamaan. Kaivelen kansiostani vanhoja suunnitelmia ja samalla keksin uusia rakenteita.

Lintupöntöt ovat olleet jo pari vuotta 'pitäisi tehdä' -listalla. Entiset pöntöt ovat miltei kaikki lahonneet ja hävitetty pois. Illalla mies innostui tekemään pönttöjä sarjatyönä. Tuossa ne odottavat ripustamista. Pääsevät pikkulinnut pian tekemään pesiä.

Linnut ovat puutarhassa tärkeitä. Ne syövät tuhohyönteisiä. Joku on väittänyt, että fasaanit söisivät myös näitä inhoniljakkeita, lehtokotiloita. Fasaanin pesiä en osaa rakentaa. Valitettavasti.

Nyt just pitäisi saada kunnollinen istutuspöytä kasvihuoneen vierelle. Omenapuun alle haluan hellepäivän huokaisupenkin. Kasvilaatikot pitää myös korjata, koska naulaimella kiinnitetyt laudat lonksahtelevat levälleen. Laitan ruuvit, koska ne ovat pitäneet toisissa kasvulaatikoissa, jotka minä tein itse. Mies tarjoili sitä naulainta, koska sen kanssa sai nopsasti lootat kasaan. Joo. Ja nyt pitää korjata.

Kaikkiin näihin kevätprojekteihin tarvitaan monta kupillista kahvia. Ruutupaperia ja rullamitta. Lautaa, parruja, ruuveja, saha, ruuviväännin, pöytätaso. Onhan minulla tuolla pyörävajan vierellä kovasti paljon tarpeellista tavaraa, joista voin rakentaa vaikka mitä. Siis minä. Ei mies.

Istutuspöytä ja varjopenkki ovat tässä. Eikun niiden alkuaineet.

Istutuspöytä syntyy vanhasta tiskipöydän allastasosta ja kapeista kuormalavoista. Penkki kuusipöllin pätkistä ja laudoista. Etkö usko? Odota vain seuraavaa blogipäivitystäni.

Nehän elävät

Särkyneensydämen alut kuoriutuvat kapaloistaan.

Lumihankeen on sulanut pälviä. Niissä näkyy elämää. Nyt löydän jo istutukseni, joita ei viikko sitten erottanut lumikinoksista ollenkaan. Vaaleanpunaista pilkottaa multaläikässä. Ne ovat särkyneensydämen alkuja, kasvivauvoja. Kuin pieniä sormia tai kuonoja pystyssä. 

Toisaalla kuplivat raparperin uhkarohkeat ummut. Ihan pähkähullua porukkaa. Siihen vain keskelle lunta aikovat aueta.

Tää tulis tästä nyttttt. Raparperi starttaa kevääseen.

Pari päivää sitten ei sinivuokkoja näkynyt tontillamme. Tänään niitä oli jo monta. Hyvin hentoina, hyvin yksinäisinä. Miltei jokaisen kuvasin. Odotan innolla, että näiden ensimmäisten uskalikkojen jälkeen muutkin tupsahtavat näkyville isoina tuppaina ja värittävät harmaanruskean metsikön.

Ensimmäinen?

Hötöinen lumi häviää vauhdilla ja myöhästyneet krookukset pääsevät valoon ja aurinkoon. Minulla ei vielä kuki yksikään sipulikukka. Kukkimisvuorot ovat menneet sekaisin, kun lumi peitti niin pitkään sipulikukkien maastot. Naapurissa aurinkoisessa rinteessä kukkivat jo jouluruusut, joilla ei ole mitään tekemistä joulun eikä ruusujen kanssa.

Krookusten ja tasettien alut vakipaikallaan kriikunoiden alla.

Mainos:
Portti puutarhasi hyvinvointiin!

Liikaa tulppaaneja

Voiko kodissani olla liikaa tulppaaneja? Ei voi, vastasin ja ostin Honkasen puutarhalta ainakin 40 kukkaa yhdellä kertaa, kun kerran edullisesti sain. Tulppaaneja on nyt joka huonetta koristamassa.

Keittiössä on iso värikäs kimppu.

Olohuoneeseen virittelin omenapuuun oksista ja tulppaaneista sopivan asetelman.

Työhuoneen ikkunalla on kauniita keltaisia tulppaaneja, joissa on punaisia raitoja.

Takkahuoneessa tulppaanien värit sopivat hyvin seinällä olevan Anna Alapuron taulun väreihin.


Hyvissä lehdissä on hyviäkin juttuja. Tässäpä rakentamisesta ja myös pihanhoidosta:
Meidän Talo -lehden upea tutustumistarjous 5 lehteä vain 26 euroa ja tilaajalahjaksi Luhdan pyyhesetti!