Rohkeutta kevääseen

Narsissit punnertavat kohti aurinkoa.

Lumimyrsky myöhästytti kevään tuloa. Ulkona on vasta kainoja krookuksen, narsissin ja idän sinililjan lehtien alkuja näkyvissä. Rohkeutta pienet kukkani, lumi sulaa ihan kohta.
 

Rodon nuput ovat olleet valmiit syksystä lähtien.

Rodo näyttää talvehtineen hyvin. Osa siitä on vielä lumen alla turvassa polttavilta auringonsäteiltä. Minä en ole puskaa vielä peittänyt. Viime keväänä asettelin kuusenoksia jotenkuten tämän ainoan alppiruusuni niskaan muka suojaamaan liialta auringolta. Pitäisiköhän tehdä silleen nytkin?
Jänikset ovat syöneet omenapuiden alimpien oksien kärkiä ja joitakin maasta nousseita villiversoja. Mutta niitähän joutuu muutenkin lyhentelemään joka kevät. En ole vielä ehättänyt leikkelemään isoa omenapuuta, johon on kasvanut luutamainen vesiversolatvus. Jonain päivänä kenties raahaan tikapuut ja leikkuvälineet puun alle ja keikun maan ja taivaan välillä putsaamassa kasvustoa.

Tästä se lähtee.

Sisällä kuistilla ilahduttavat tomaatintaimet, jotka ovat ehtineet sirkkalehtivaiheen ohi. Chileistä pontevimman alun saivat ne siemenet, jotka olin omin käsin rapistellut viimevuotisista kuivatuista chileistä. Mustan chilin ainoa taimi pinnistelee maitopurkkiruukussaan. Kasva, kasva ja vahvistu.

Rohkeutta ituset ja sirkkataimet. Rohkeutta puutarhaharrastajat ja satunnaiskasvattajat. Nyt voi suunnitella ja unelmoida vielä. Kuukauden päästä on jo melkein kesä ja ulkona on paljon tekemistä.