Suunnitelmia ja unelmia

Passiflora kärsi hiukan kuistin ikkunalla pakkasilla. Nyt se voimistuu ja kasvaa.

Vielä on hetki aikaa suunnitella ja uneksia. Ehkä tänä kesänä valmistuu pihaan lammikko, ehkä kivitorni ja rappuset ei-minnekään.

Tietoa tarvitaan aina.

Selaan usein puutarhakirjoja ja -lehtiä. Vanhoista kirjoista saan hyviä käytännön neuvoja. Puutarhaharrastus kierrättää vanhoja ideoita, kuten vaatemuoti tuo takaisin vuosikymmenten takaa jotain uudelleen pinnalle. Puutarhassa tehdään paljon asioita, siten kuin ne tehtiin 1920-30-luvuilla. Ilman myrkkyjä ja keinolannoitteita.

Minäkin pyrin mahdollisimman ekologiseen puutarhanhoitoon. Ensi kesänäkin hauduttelen nokkosvesiä lannoitukseeen, istutan samettikukkaa kasvimaalle ja piparjuurta omenapuun alle. Tuhkaa olen jo huitaissut vadelmapensaiden juurelle.

Puutarhakansiossani on paljon tietoa menneiltä kesiltä. Kirjoitan ruutupaperille kasveista, kylvöajoista ja istutuspaikoista. Säilytän usein kaupan siemenpussit tai taimien tiedot ja hoito-ohjeet. Silti monet kasvit ovat hävinneet johonkin.

Pitäisi oppia merkitsemään tarkemmin, mitä olen istuttanut mihinkin. Ei niitä talven jälkeen muista. Kevään kiihkossa alan kääntää maata just sieltä, mihin olen syksyllä tuonut jostain siirtotaimen tai kylvänyt kylmäkäsittelyä tarvitsevan kasvin siemeniä.

Muistin apuna voi käyttää valokuvia. Ne vain pitäisi päivätä ja nimetä. Lähikuvat kukista ovat kauniita, mutta eivät järin informatiivisia. Niissä ei näy kasvin paikka, ehkä ei edes lehtiä, joista kasvin voisi tunnistaa ennen kukkimista.

Yritän merkitä muistiin uudet kasvit ja niiden paikat.

Lehtiä voi selata ja lainata tuttavilleenkin samalla, kun vie niitä ylimääräisiä tomaatintaimia.
Tässä mainos:
Tilaa tästä Viherpiha ja laita pihasi uuteen uskoon!
Saat valitsemasi tilaajalahjan.

Niska kenossa omenapuun juurella

Kuinka monta omenapuuta tässä näet? Vastaus: yksi puu, joka haarautuu ja haarautuu ja haarautuu.

On olemassa perheomenapuita, säleikköomenapuita, villejä ja jalostettuja omenapuita. Sitten on myös ryteikköomenapuita. Keväällä niissä on tuhansia kukkia ja syksyllä tuhansia omenoita. Niiden paksuille sikinsokin kasvaville oksille mahtuu kesällä monta linnunpesää. Puiden suuressa varjossa on hellepäivinä ikuinen viileä hämärä.

Tuotesijoittelua puunrunkoa vasten.

Jäkälää puun rungolla.

Pihani omenapuut ovat saaneet elää yli viisikymmentä vuotta suhteellisen vallattomina. Niiden kurissapitäminen ei oikein onnistu keneltäkään. Mutta ne tekevät niin hyviä hedelmiä, että kukaan ei halua edes ajatella niiden kaatamista.

Eilen kaivettiin taas leikkurit, sahat, tikapuut ja sekatöörit esille. Vain moottorisaha puuttui. Sitäkin ehkä tarvitaan, jos iso runko pitää saada poikki tuosta isosta monirunkoisesta puusta.

Siinä sitten parina kauniina pääsiäispäivänä koko perhe kiipeili, kurkotteli ja leikkeli.

Leikkaamisella yritetään saada typistettyä huikean pitkät oksat ja kilpalatvat. Jospa leikkaamisella saisi myös harvennettua kukintaa ja hedelmien määrää, joka ehkä suurentaisi omenien kokoa. Makuhan niissä on aina ollut taivaallinen.

Leikkelystä puut yleensä vain innostuvat, tuuppaavat vesioksia villinä viidakkona taivasta kohti.

Satoihin ei leikkaaminen ole paljonkaan vaikuttanut. Suurimmasta puusta on poistettu paksujakin oksia eikä se silti ole kovin näyttävästi pitänyt satotaukoa. Tämä on näitä vanhoja lajikkeita, jonka aiemmat sukupolvet ovat istuttaneet tälle tontille. Oletan, että se on joku kaneliomena, mutta voi olla, että tähän on vartettu joku toinenkin hyvän makuinen lajike.

Tämä on mainos, jos joku haluais vaikka uuden moottorisahan.
Moottorisahat netistä Dolmar moottorisahat suoraan hyllystä. Laaja valikoima moottorisahoja!

Virboivarboi

Miusta tullee tuoreterve ihan kohtsillään. Palmusunnuntain aamuna ovella on seisonut useitakin noitalaumoja.

Suklaamunapalkkaa ovat virpojat meiltä saaneet, joten palkan antaja on terve ja notkea koko seuraavan vuoden. Ja iloinen, sillä vanhoista perinteistä on osattu tehdää uusia perinteitä. Hiljaisen talven jälkeen virpojat ja heidän koristetut oksansa tuovat väriä ja iloa suoraan kotiovelle. 

Ei minua haittaa, vaikka ovella kopisee kuinka. Enkä paheksu vanhojen tapojen väärinkäsitystä tai uudistamista.

Kiertäkää pikkumummot, mutta nähkää myös hiukan vaivaa virpojen teossa, pukeutumisessa ja lorun lausumisessa. Olette ihania kaikki.

Koira arvostaa tätä pääsiäisperinnettä.

Pääsiäisperinteistä näkyvimmät ovat nämä suklaamunat, narsissit ja ruohot. Kaikki ne ovat saaneet ehkä alkunsa uskonnollisista perinteistä, mutta ne kertovat myös yleisesti, että kevät alkaa. Elämä uudistuu.
Siemen versoo, vihreä tuo toivoa kylmään kevääseen.

Kukkia ikkunaverhoissa

Malttamaton harrasteviljelijä kuopii jo multaa, toistaiseksi vasta täällä kotona sisällä. Kasvien kasvatuksen palo, etten sanoisi taimipolte, riehuu jo villapaidan alla.

Puutarhani kukkaset eivät anna väri-iloa ihmettelevälle vaalijalleen vielä pitkään aikaan, siksi rupesin kaivelemaan piristystä kangaslaatikoista. Jostain syystä en ole koskaan suosinut kukkaverhoja ikkunoissani. Mutta jostain syystä minulla on kaapeissa lukemattomia verhoja, joissa rehottavat kirsikat, unikot, malvat ja graafikon uneksimat mikäliekukat. Kiitosta vain äitivainaa, mamma, anoppipuoli ja isotätintäti.

Mitäs niistä voisin tehdä? No, kangaskasseja ainakin. Pari on jo surautettu. Vaikka se kuulostaa helpolta, surauttaminen, niin aika hiki on tullut välillä, kun pitkästä aikaa on perehtynyt ompelukoneen ja saumurin sielunelämään. Sitten pätkähtää päälle into ja halu sommitella muotoja ja yksityiskohtia, huolimatta niiden aiheuttamasta vaivasta.

Jos ei itse ehdi tunaroida ihanuuksia, voi etsiä kirppareilta, kaupoista ja netistä.

Tämmöisistä esimerkiksi:
Sisusta kevät kotiisi!

Multaa, multaa

Pienet tomaatinlupaukset ja chiliunelmat ovat mullassa. Tästä sitten lämpimään paikkaan syntymään.

Ulkona on talvi ja lunta. Mutta koska on maaliskuun puoliväli, minä saan kaivaa esiin kylvöastiat, mullan ja siemenet. Laitan tomaatin, chilin ja muutamia muita kasveja itämään just nyt.

Siemenet ovat äidin vanhassa kirjerasiassa.

Olen säilyttänyt viime kesältä taimiruukkuja ja kerännyt isoja muovisia ruokapakkauksia uusiokäyttöön. Myös maitopurkit ovat päteviä, kun koulin isompia taimia omiin oloihinsa vahvistumaan ja itsenäistymään.

Joku tykkää väsätä sanomalehdestä idätyspotteja. Minulla ne hajoavat aina käsiin. Kaupasta ostettavat turveruukut ovat mielestäni liian kalliita ja kuivia. Ne imevät kaiken kosteuden elleivät lillu vedessä koko ajan. Ja pienille hennoille juurille on kaikkein vaarallisinta kuivua. Toinen taimen tappokeino on tietysti homehduttava kosteus.

Joudun miltei joka kevät ostamaan kylvömultaa. Viksuna ihmisenä tekisin sitä itse syksyllä. Sekoittaisin  hiekkaa, mustaa multaa ja rippusen turvetta ja pitäisin sitä sellaisessa paikassa, mistä sitä saa keväällä ilman hillittömiä lumitöitä ja oven rassausurakkaa. Minullahan on nytkin multaa tuolla kasvihuoneessa. Kasvihuone on lumivallien takana, ovi tukossa ja multakin lienee jäässä. Ensi syksynä sitten viisastun ja ajattelen kevättä ajoissa.

Aurinko paistaa ihanaisesti ja kirkkaasti päivällä. Luulisi, että ikkunoilla olisi uusien kasvien mukava aloittaa elo ja oleminen. Mutta mitä minä teenkään? Peitän kylvetyt astiat muovilla ja vien ne pimeään pesuhuoneeseen.

Lattialämmitetyssä saunan pesuhuoneessa ne saavat hyvä alun. Käyn kurkkimassa niitä joka päivä. Suihkuttelen sumutinpullolla, tunnustelen sormet mullassa kosteustasapainoa ja lukulasit päässä tihrutan astioista elonmerkkejä. Kun hennot idut ponkaisevat esiin, huolehdin tuuletuksesta ja vähän ajan päästä poistan muovin kokonaan. Kun itu on selkeästi taimen alku, tuon taimetusastian kuistin ikkunalle, jossa ne vihertyvät ja alkavat tuupata sirkkalehtiä.

Kaikki kasvit itävä omaan tahtiinsa. Tomaatit ovat nopeita, chilit ja persiljat aika hitaita. Joku kelloköynnös jumi ja jumitti, kunnes unhotin sen kokonaan pesuhuoneen nurkkaan. Mutta sieltä se nousi, kasvoi ja kukki pihalla runsaasti ja kauniisti, tosin vasta loppukesästä, mutta se oli sellainen kasvi. Tulipahan kokeiltua.

Pääsiäiseksi kasvatan ohraa ja rairuohoa. Idut nostelevat jo itseään mullasta.

Huipputarjous viherpeukaloille!
Viherpeukalot.fi

Heräämisen alku

Tässä kuusessa on vielä paljon askarreltavaa.

Iso kuusi on kaadettu pihalta. Nyt oli sopiva aika tehdä se, ennen kuin harakka alkaa pesiä ja munia kuusessa olevassa pesässään. Viime keväänä ei päästy puunkaatoon, koska emme halunneet tuhota kenenkään kotia. Ei edes harakan, joka oli innoissaan rakentamassa pesää ja lauleskelemassa suloisesti aamuisin makuuhuoneen ikkunan takana.

Kompostori herää höyryten kevääseen.

Täällä onni piilee.

Puu kaatuu nopeasti. Karsiminen, rungon pätkiminen ja oksien hakettaminen siinä ovat aikaa vievää touhua. Tämä avoimella paikalla kasvanut kuusi oli ehkä 25-vuotias, mutta koska sen juuret ylsivät kompostilla lannoitettuun kasvimaahani, se oli kasvanut ja laajentunut ja tuuhentunut nopeasti aivan liian suureksi.

Jätän tuon kannon "kukkapöydäksi". Keksin kevään mittaan jotain puun juurelle muodostuneeseen kasveista vapaaseen ympyrään.

Toiset kasvit poistetaan ja toisia kasvatetaan tilalle.

Tällä viikolla tilasin ison määrän kasvien siemeniä Maatiaisen siemenluettelosta. Iloitsen luettelon kasvinimistä, joita ei ole ylikansallisisissa puutarhasekatavararautakauppamyymälöissä. Odotan postipaketista rohtosuopayrttiä, näsiää, morsinkoa, steviaa, kuopiolaista viiniköynnöstä ja parsaa. Ne kaikki alkavat kasvaa ehkä tänä kesänä, sitten niitä hellitään ja tuetaan vuosi, pari, kolme tai neljä, ennen kuin ne kukkivat tai tuottavat satoa.

On olemassa tavallisten ihmisten aikakäsitys ja sitten on olemassa puutarhurin aikakäsitys. Olen tyytyväinen, että istutin varjoa antavan vaahtera lähelle grillauspaikkaa vuonna 1997. Se on jo ainakin kolmena vuotena antanut kuumina kesinä suloisen varjonsa puutarhakeinulle ja ruokapaikalle. Kyllä minä korjaan vihreätä tankoparsaa varmasti jo viiden vuoden päästä. Maiskis.

Päivän mainos: Hiekkalaatikkohiekat ja kivituhkat pihan laittoon löydät molemmat KodinTerrasta.Tilaa jo tänään kotiintoimituksella! 

Piha kauneimmillaan

Juuri nyt puutarha kukoistaa ja ilahduttaa. Se on sellainen kuin sen pitäisi aina olla. Siisti mutta runsas.

Miten hienoja pihat ja puutarhat ovatkaan. Suunnitelmissamme.

Näethän, miten kasvimaa työntää mehukasta satoa tuolla vasemmalla. Pavut kiipeävät kasvulaatikostaan. Kurpitsat ovat suuria kuin täysikuu, nehän hädin tuskin mahtuvat enää ravinteikkaalla mullalla täytettyihin puukehikoihin. 

Katso, vadelmat kypsyvät kilpaa mansikoiden kanssa tuolla takana. Hienoa, että olen saanut neuvoteltua räkättirastaat naapurikuntaan marjojen kypsymisen ajaksi.

Köynnöspinaatin vihreä ryöppy peittää kasvihuoneen puolittain. Ja krassit, keltaiset kultaiset krassit kiertelevät seiniä. Kasvihuoneen täyttävät tomaatit, paprikat ja chilit.

Eihän siellä pihalla olekaan enää ylisuurta kuusta ja kuivanutta tuijaa, vaan siihen on putkahtanut lammikko suihkulähteineen.

Miten ihmeessä tuo nurmikkokin on niin tasainen ja tuuhea kuin englantilaisten kartanoiden puutarhoissa?

Eikä missään näy rikkaruohoja.

Oikeasti nyt kasvatellaan vain jääkukkia.