Kukkia ikkunaverhoissa

Malttamaton harrasteviljelijä kuopii jo multaa, toistaiseksi vasta täällä kotona sisällä. Kasvien kasvatuksen palo, etten sanoisi taimipolte, riehuu jo villapaidan alla.

Puutarhani kukkaset eivät anna väri-iloa ihmettelevälle vaalijalleen vielä pitkään aikaan, siksi rupesin kaivelemaan piristystä kangaslaatikoista. Jostain syystä en ole koskaan suosinut kukkaverhoja ikkunoissani. Mutta jostain syystä minulla on kaapeissa lukemattomia verhoja, joissa rehottavat kirsikat, unikot, malvat ja graafikon uneksimat mikäliekukat. Kiitosta vain äitivainaa, mamma, anoppipuoli ja isotätintäti.

Mitäs niistä voisin tehdä? No, kangaskasseja ainakin. Pari on jo surautettu. Vaikka se kuulostaa helpolta, surauttaminen, niin aika hiki on tullut välillä, kun pitkästä aikaa on perehtynyt ompelukoneen ja saumurin sielunelämään. Sitten pätkähtää päälle into ja halu sommitella muotoja ja yksityiskohtia, huolimatta niiden aiheuttamasta vaivasta.

Jos ei itse ehdi tunaroida ihanuuksia, voi etsiä kirppareilta, kaupoista ja netistä.

Tämmöisistä esimerkiksi:
Sisusta kevät kotiisi!

Multaa, multaa

Pienet tomaatinlupaukset ja chiliunelmat ovat mullassa. Tästä sitten lämpimään paikkaan syntymään.

Ulkona on talvi ja lunta. Mutta koska on maaliskuun puoliväli, minä saan kaivaa esiin kylvöastiat, mullan ja siemenet. Laitan tomaatin, chilin ja muutamia muita kasveja itämään just nyt.

Siemenet ovat äidin vanhassa kirjerasiassa.

Olen säilyttänyt viime kesältä taimiruukkuja ja kerännyt isoja muovisia ruokapakkauksia uusiokäyttöön. Myös maitopurkit ovat päteviä, kun koulin isompia taimia omiin oloihinsa vahvistumaan ja itsenäistymään.

Joku tykkää väsätä sanomalehdestä idätyspotteja. Minulla ne hajoavat aina käsiin. Kaupasta ostettavat turveruukut ovat mielestäni liian kalliita ja kuivia. Ne imevät kaiken kosteuden elleivät lillu vedessä koko ajan. Ja pienille hennoille juurille on kaikkein vaarallisinta kuivua. Toinen taimen tappokeino on tietysti homehduttava kosteus.

Joudun miltei joka kevät ostamaan kylvömultaa. Viksuna ihmisenä tekisin sitä itse syksyllä. Sekoittaisin  hiekkaa, mustaa multaa ja rippusen turvetta ja pitäisin sitä sellaisessa paikassa, mistä sitä saa keväällä ilman hillittömiä lumitöitä ja oven rassausurakkaa. Minullahan on nytkin multaa tuolla kasvihuoneessa. Kasvihuone on lumivallien takana, ovi tukossa ja multakin lienee jäässä. Ensi syksynä sitten viisastun ja ajattelen kevättä ajoissa.

Aurinko paistaa ihanaisesti ja kirkkaasti päivällä. Luulisi, että ikkunoilla olisi uusien kasvien mukava aloittaa elo ja oleminen. Mutta mitä minä teenkään? Peitän kylvetyt astiat muovilla ja vien ne pimeään pesuhuoneeseen.

Lattialämmitetyssä saunan pesuhuoneessa ne saavat hyvä alun. Käyn kurkkimassa niitä joka päivä. Suihkuttelen sumutinpullolla, tunnustelen sormet mullassa kosteustasapainoa ja lukulasit päässä tihrutan astioista elonmerkkejä. Kun hennot idut ponkaisevat esiin, huolehdin tuuletuksesta ja vähän ajan päästä poistan muovin kokonaan. Kun itu on selkeästi taimen alku, tuon taimetusastian kuistin ikkunalle, jossa ne vihertyvät ja alkavat tuupata sirkkalehtiä.

Kaikki kasvit itävä omaan tahtiinsa. Tomaatit ovat nopeita, chilit ja persiljat aika hitaita. Joku kelloköynnös jumi ja jumitti, kunnes unhotin sen kokonaan pesuhuoneen nurkkaan. Mutta sieltä se nousi, kasvoi ja kukki pihalla runsaasti ja kauniisti, tosin vasta loppukesästä, mutta se oli sellainen kasvi. Tulipahan kokeiltua.

Pääsiäiseksi kasvatan ohraa ja rairuohoa. Idut nostelevat jo itseään mullasta.

Huipputarjous viherpeukaloille!
Viherpeukalot.fi

Heräämisen alku

Tässä kuusessa on vielä paljon askarreltavaa.

Iso kuusi on kaadettu pihalta. Nyt oli sopiva aika tehdä se, ennen kuin harakka alkaa pesiä ja munia kuusessa olevassa pesässään. Viime keväänä ei päästy puunkaatoon, koska emme halunneet tuhota kenenkään kotia. Ei edes harakan, joka oli innoissaan rakentamassa pesää ja lauleskelemassa suloisesti aamuisin makuuhuoneen ikkunan takana.

Kompostori herää höyryten kevääseen.

Täällä onni piilee.

Puu kaatuu nopeasti. Karsiminen, rungon pätkiminen ja oksien hakettaminen siinä ovat aikaa vievää touhua. Tämä avoimella paikalla kasvanut kuusi oli ehkä 25-vuotias, mutta koska sen juuret ylsivät kompostilla lannoitettuun kasvimaahani, se oli kasvanut ja laajentunut ja tuuhentunut nopeasti aivan liian suureksi.

Jätän tuon kannon "kukkapöydäksi". Keksin kevään mittaan jotain puun juurelle muodostuneeseen kasveista vapaaseen ympyrään.

Toiset kasvit poistetaan ja toisia kasvatetaan tilalle.

Tällä viikolla tilasin ison määrän kasvien siemeniä Maatiaisen siemenluettelosta. Iloitsen luettelon kasvinimistä, joita ei ole ylikansallisisissa puutarhasekatavararautakauppamyymälöissä. Odotan postipaketista rohtosuopayrttiä, näsiää, morsinkoa, steviaa, kuopiolaista viiniköynnöstä ja parsaa. Ne kaikki alkavat kasvaa ehkä tänä kesänä, sitten niitä hellitään ja tuetaan vuosi, pari, kolme tai neljä, ennen kuin ne kukkivat tai tuottavat satoa.

On olemassa tavallisten ihmisten aikakäsitys ja sitten on olemassa puutarhurin aikakäsitys. Olen tyytyväinen, että istutin varjoa antavan vaahtera lähelle grillauspaikkaa vuonna 1997. Se on jo ainakin kolmena vuotena antanut kuumina kesinä suloisen varjonsa puutarhakeinulle ja ruokapaikalle. Kyllä minä korjaan vihreätä tankoparsaa varmasti jo viiden vuoden päästä. Maiskis.

Päivän mainos: Hiekkalaatikkohiekat ja kivituhkat pihan laittoon löydät molemmat KodinTerrasta.Tilaa jo tänään kotiintoimituksella! 

Piha kauneimmillaan

Juuri nyt puutarha kukoistaa ja ilahduttaa. Se on sellainen kuin sen pitäisi aina olla. Siisti mutta runsas.

Miten hienoja pihat ja puutarhat ovatkaan. Suunnitelmissamme.

Näethän, miten kasvimaa työntää mehukasta satoa tuolla vasemmalla. Pavut kiipeävät kasvulaatikostaan. Kurpitsat ovat suuria kuin täysikuu, nehän hädin tuskin mahtuvat enää ravinteikkaalla mullalla täytettyihin puukehikoihin. 

Katso, vadelmat kypsyvät kilpaa mansikoiden kanssa tuolla takana. Hienoa, että olen saanut neuvoteltua räkättirastaat naapurikuntaan marjojen kypsymisen ajaksi.

Köynnöspinaatin vihreä ryöppy peittää kasvihuoneen puolittain. Ja krassit, keltaiset kultaiset krassit kiertelevät seiniä. Kasvihuoneen täyttävät tomaatit, paprikat ja chilit.

Eihän siellä pihalla olekaan enää ylisuurta kuusta ja kuivanutta tuijaa, vaan siihen on putkahtanut lammikko suihkulähteineen.

Miten ihmeessä tuo nurmikkokin on niin tasainen ja tuuhea kuin englantilaisten kartanoiden puutarhoissa?

Eikä missään näy rikkaruohoja.

Oikeasti nyt kasvatellaan vain jääkukkia.

Myöhäissyksyn värejä luonnossa

Hevoskastanjan lehtiä.

Marraskuu on väriltään ruskeaa, harmaata, melkein mustaa, mutta myös vihreää, valkoista ja jopa punaista. Kun sää on harmaa ja sumuinen,  silmäni hakevat väriä joka puolelta.

Hevoskastanjan hedelmiä nurmikolla.

Kurtturuusun kiulukat.

Hevoskastanjan lehdet vihreällä nurmikolla ovat  punaruskeita. Puusta tipahtaneet kastanjan hedelmät ovat hämmästyttävän värikkäitä.

Ruusunmarjat ovat oikeasti punaisia. Niitä vain on tavattoman vähän tänä syksynä. Lienevätkö linnut syöneet ne vai onko ne vain mädäntyneet ennen aikojaan?

Lintuparvet puhdistivat pihlajat jo marjoista. Tosin tiputtelivat paljon maahankin, josta mustarastaat niitä noukkivat, kunnes lumi peittää maisemat.

Joka syksy mieleni tekee ruveta kutomaan villapuseroa. Siihen tulisi jäkälän harmaata, koivunlehtien keltaista, kuusen vihreää, kulottuneen heinän ruskeaa ja maatuvien lehtien tummanruskeaa. Sitten tulee kaamosmasennus ja alakulo enkä jaksa aloittaa kutomista. Siirrän käsityöinnostuksen seuraavaan syksyyn.

Maa-artisokan mukulat.

Oman puutarhani syksyn viimeinen sato jaksaa ilahduttaa kyllä, vaikka taivas ei tunnu valkenevan enää keskipäivälläkään. Koska maa ei ole jäätynyt, piparjuurta saan vielä kalan mausteeksi.

Isoja vaaleita maa-artisokan mukuloita kaivan niljaisesta savimullasta vielä monen herkullisen keiton aineksiksi.

Minä en ole mikään syksyintoilija enkä harrastuspirteilijä tähän aikaan vuodesta. Turha yrittää piristää tai tsempata. Hyi hitsi. Antakaa jo olla. Hidastun ja haukottelen, kun valon määrä vähenee. Minä taidan mennä talviunille. Ei tarvitse herättää, kyllä minä havahdun, kun tammikuun aurinko paistaa sisään ikkunasta. Silloinhan pitää valita ensi kesän kasvien siemenet.

Hyötykasvit ovat kauniita

Maa-artisokan kukkaa piti taivuttaa alas kuvausta varten. 

Maa-artisokka kasvaa taivaaseen.

Äsken söin maa-artisokkakeittoa ja omenan. Oman puutarhan tuotteita, itse kasvatettuja. Olen onnellinen, kun saan näitä herkkuja syksyisin.

Maa-artisokka alkaa vasta kukkia, mutta uskaltauduin kaivelemaan kasvien juuria ja sain tarpeeksi syötävää sieltä. Varsinaista satoa korjaan vasta kuukauden päästä, mutta artisokkakasvusto on nyt niin laajentunut, että raaskin syödä niitä tänä syksynä enemmän kuin aiemmin. Osa mukuloista jää maahan ja kasvattaa taas ensi vuonna uutta vartta ja satoa.

Piparjuurta kaivoin myös äsken maasta pitkät pätkät. Laitan sitä palasina pakasteeseen talven varalle.

Ruusupapu on kasvanut tavalliseen pituuteensa neljämetriseksi. Se nojailee pihapaviljongin tukirakenteisiin ja roikottaa jättipalkojaan vapaasti, koska muovíkangaskatto lahosi kosteudessa ja poistettiin näkymiä rumentamasta viime viikolla. Olen nähnyt tämän lemmikkiköynnökseni kukkivan aika harvoin tänä suvena. Mutta kai se on kukkinut salaa, koska siinä on nyt palkoja. Kerään ne ja syön keitettynä. Ruusupavun papu on kauniin ruusunpunainen raakana. Keittäminen vie siitä värin.

Ruusunpunaisia papuja.

Ruusupapu kiipeilee tukea pitkin.

Ompot karisevat sateessa.

Hedelmäpuut ovat vielä kauniita: täynnä omenia, luumuja ja päärynöitä. Sateet ja tuuli tiputtavat niitä valitettavasti pitkin nurmikoita joka syksy. Parhaiten tuntuvat pysyvän puussa kaneliomenat. Kriikunapuiden alle levitän pressuja, joiden avulla pelastan osan sadosta.

Omena-marja-aroniasosetta on pakasteessa talveksi. Se on hyvää aamupuurossa. Omenamehuakin on  puserrettu litrakaupalla. Tutut ja vieraat saavat jokasyksyiseen tapaan  mukaansa omenakasseja halutessaan ja vaikkeivät niin haluakaan.

Kasvihuone riutuu jo viimeisillään. Poimin loput vihreät tomaatit sisälle kypsymään. Olen kantanut muutamia chilikasveja sisälle. Toivon niiden kypsyttävän tulisia hedelmiään täyteen kesän aromia. Onpahan hiki edes niitä syödessä, jos ei kasvattaessa tänä kesänä kuuma tullutkaan.

Kypsytän tiivistettyä tulta chilin hedelmiin.

 

Katjalta saatu tunnustus

Kiitos Katja blogista Viherpiiperrystä sun muuta.