Sormijakoinen, suikea, puikea, vastapuikea

Sananjalka, humala ja horsma viidakossani.

Eipä juuri mikään kuki nyt, eikä mikään kypsy. Viileät yöt ovat saaneet kasvit hidastelemaan kukintaansa. Riittävä kosteus kuitenkin kasvattaa kasveja ihan riittävästi. Yritän nauttia vihreydestä ja monenlaisista lehtien muodoista. Lehtilavan muodot ovat yhtä ihastuttavia kuin niiden muotoa määrittelevät nimitykset: tasasoukka, herttamainen, soikea, suikea, puikea, sormijakoinen, lusikkamainen, tasasoukka, keihäsmäinen ja niin edelleen.

Tomaatit kukkivat arasti kasvihuoneessa. Kesäkurpitsa pukkaa vasta ensimmäisiä isoja lehtiä. Viinimarjat ja mansikat vihertävät lupaavasti. Raakileita on paljon. Muutama aurinkoinen päivä kypsyttäisi marjat pikavauhtia. Vein torilta hankitun mansikan malliksi, että tällä tavalla punastutaan. En tiedä uskoivatko.

Ottakaapas mallia tästä.

Alppiruusupuiston ainokainen

Alppiruusut aamuauringossa.

Alppiruusupuistoni sijaitsee syreenin varjossa. Noin 3 x 6 metrisessä puistossa on vasta yksi rodo ja paljon sananjalkoja.

Sananajalat ympäröivät alppiruusupensaan.

Olen ottanut ehkä liian tosissani tämän kehotuksen, että alppiruusun juurella pitää olla kasvillisuutta suojaamassa sen juuria liialta lämmöltä. Puistossa on myös yksi pähkinäpensas, seljapensaita, pieni tammi ja ehkä näsiäkin, jos rusakot eivät ole niitä rusikoineet. En raaski mennä kahlailemaan tiiviiseen saniaisviidakkoon juuri nyt tarkistamaan puuvartisten kasvien selviytymistä. Mutta tämä kahteen suuntaan kurkottava rhododendron, rodo, alppiruusu viihtyy ja kukoistaa.

Risukasa kasvaa herneitä

Pensaspapuja ja härkäpapua kasvaa risujen päällä kohopenkissä.

Risuja oli kertynyt taas monta kasaa pihan reunoille. Hakkeena siitä menee osa kompostin kuohkeuttajaksi ja osa katteeksi kukkien juurelle. Mutta mitenkäs nämä piikkiset orapihlajat, ruusun oksat ja onttovartiset kasvien varret hyödynnettäisiin?

Tavattomia risuröykkiöitä kasattu koirien avustamana.

Laitoin takkuiset ja hyödyttömät kasat joutomaalle tontin reunalle, saksin pienemmiksi palasiksi pisimmät oksat ja välillä tepastelin kasan päällä. Annoin sateen kastella ja tiivistää. Lisäsin oksakasan päälle vielä heinävartisten kasvien jämiä, saven päältä irrotettuja turpeita ja muuta tarpeetonta orgaanista ainetta. Viileä kevät antoi aikaa kasailla savea risujen päälle. Välillä kastelin risukakkua pelkällä vedellä tai typpipitoisella lannoitevedellä. Siinä se mataloitui vähitellen.

Etualalla näkyy kerrosrakenne: risuja ja heiniä, savea ja multaa.

Joskus toukokuun lopulla kasasin hyvää multaa ja hyvin kompostointunutta hevosenlantaa kasvupenkiksi muuttuneen risukasan päälle. Päätin istuttaa palkokasveja, koska ne tarvitsevat lämpimän maan. Suomen kesähän on arvaamaton ja säiden vaihdellessa maa lämpenee hitaasti.

Risupenkin idea on siinä, että sen pitäisi oksien lahotessa lämmetä ja lisätä siten kasvuaikaa viileissäkin olosuhteissa. Lisäksi se nostaa kuohkean kasvutason irti savimaasta. Maan pinnalle rakennettu viljelypaikka pelastaa laiskan muokkaajan selkävaivoilta ja on tehokasta risujen hyötykäyttöä.

Permakulttuurissa kohopenkki mainitaan erittäin tärkeänä viljelyn apuna. Jossakin mainitaan, että kohopenkki olisi kiinalainen keksintö. Olipa se idästä tai lännestä kotoisin, se tuntuu hyvältä tavalta lisätä kasvuaikaa ja kasvimaata.

Raparperitaivas ja väsyneet taimet

Äsken oli vain pieni pyöreä kupla mullassa ja nyt kokonainen viidakko.

Onneksi on raparperia. Olisin epätoivon kuilussa juuri nyt, jos raparperit olisivat jättäneet tämän kevään väliin ja jääneet jumimaan maan pinnan alle.

Melkein kaikki siemenistä kasvatetut vihannesten taimet ovat mennyttä kalua. Avomaankurkku kuivahti alkuunsa, kesäkurpitsa uupui pikkuhiljaa ja toistaiseksi säilyneet tomaatin taimet ovat kitukasvuisia ja kalvakkaita kuin kellarissa kasvaneet perunan idut.

Kesäkurpitsa ei kesää näe.

Pitää lähteä puutarhakauppaan. Jos siellä vielä olisi tomeria taimia myynnissä, niin saisin ne kasvihuoneeseen rääkättäväksi.

Luonnonkasvit sen sijaan ovat reuhahtaneet yltiöpäiseen kasvuun. Vuohenputki kattaa viheriänä mattona joka puun ja pensaan alustat ja kukkamaat, nokkonen muodostaa viihtyisiä tuppaita kasviman reunoille. No, näitä olen myös voinut hyödyntää ravinnoksi. Hyviä mössöjä olen laitellut pari viikkoa. Silti niitä riittää pois revittäväksikin.

Sananjalan lehdet kiertyvät esille vahvan sulokkaina.

Luonnonvaraisessa tontin kaistaleessa alkavat kielot kohta kukkia. Sananjalat kiertyvät kielon lehtien keskeltä esiin kuin pienet nyrkit. Sitä onkin nimitetty kuolleenkouraksi. Minusta se on komea kasvi, jotenkin muinaisaikasen tuntuinen. Se on myrkyllinen, mutta joskus käytetty myös lääkintään. Japanilaiset syövät nuoria versoja keitettynä (en tiedä onko sama sananjalka vai joku eri lajike). Wikipediassa tiedetään, että sananjalkaa on käytetty esimerkkinä fraktaalirakenteesta. Älkää kysykö minulta tästä, en ole katsellut sananjalkaa sillä silmällä.

Tarinoiden mukaan sananjalka kukkii juhannusyönä, samalla se kehittää nopeasti katoavan siemenen. Kasvin siemenen kantaja saa taikavoimia. Kannattaa siis valvoa valoisin kesäyö rehevissä kosteahkoissa metsissä. Hyttysten kanssa.

Ensi kevään parsasato haaveissa

Yksivuotias parsan juurakko on lupaavan vahvan näköinen.

Vihdoinkin kevät on niin pitkällä, että pääsen kaivelemaan kasvimaata. Ensimmäinen työ on parsan juurakoiden siirto.

Kylvin parsan siemenet pieneen hiekkamultapenkkiin viime keväänä. Harvensin taimia kesän mittaan, että niitä jäi noin 15 senttimetrin välein kehittymään isommiksi. Vuodessa parsan juurakot ovat kasvaneet niin suuriksi, että voin siirtää ne vahvistumaan, kasvamaan ja tuottamaan satoa 10 vuodeksi. Näin gurut lupaavat.

Minulla on puutarhaharrastuksessani pääguruinani eli opettajina kaksi ylitse muiden. Ulla Lehtonen - tietysti. Toinen on Alanko. Ei Ismo eikä Ilkka, vaan Pentti. Heidän oppiensa mukaan kaivelin istutussyvennyksen, ruimin sinne lannoitteita, tipauttelin monihaaraiset parsajuurakot noin puolen metrin välein ja peitin hellästi mullalla.

Jokohan ensi vuonna saan tästä vihreätä parsaa?

 

Vasta ensi keväänä, jos kaikki onnistuu oikein, voin leikellä maistiaisia omista vihreistä parsoistani.

Käännetty maa ei piisannut. Nyt minulla on parsanjuurakko-ongelma. Kokonaisen pellon saisin vielä istutettua. No, ystävät ja kylännaiset saavat taas lahjoja.

Sijaistoimintoja

Talvivalkosipulien kevätkirmaus.

Nyt pitäisi pestä ikkunoita, imuroida, paistaa kulitsaa ja lampaanreittä. Siivous alkoi kyllä järjestelmällisesti, kaikki työvälineet olivat jo esillä. Sitten alkoi lipeäminen ja sijaistoimintojen keksiminen.

Huomasin, että toisen makuuhuoneen pöydät olivat täyttyneet taimipurkeista. Nehän pitää kantaa sieltä pois, että nuoriso mahtuu sinne pääsiäsvisiitillään. Ainoa paikka, mihin taimet mahtuvat, on piharakennuksen pöydällä.

Kärrätessäni taimilaatikoita ja tarjottimia aittaan, jouduin maan taikapiiriin. Huomasin kantavani vettä alppiruusujen juurille, että juuriston ympärillä oleva maa sulaa ja naheat lehdet voivat ruveta yhteyttämään kevätauringossa.

Sieltä päädyin hyötykasvimaalle tarkkailemaan valkosipuli-, parsa- ja maa-artisokkapenkkejä. Ne kaikki olen kunnostanut ja istuttanut syksyllä.

Valkosipulit rehottavat hyvin - sielläkin, missä niiden ei pitäisi kasvaa. Niistä jää aina multaan kynsiä tai istukkaita, joista ne ponnahtavat maan pinnalle heti lumen sulettua.

Parsa on vasta toisen vuoden kasvussa. Niissä olin havaitsevinani lievää vihreää piippaa siellä täällä. Ovatkohan ne parsoja vai tavallisia heiniä?

Joku on keksinyt maa-artisokan herkullisuuden.

Maa-artisokka on hidas kasvaja, se odottaa kunnon kesää ja sateita ennen kuin työntää vihreätä mullan pinnalle. Nyt sillä on uusi vaara. Huomasin, että aputyövoimanani oleva pikkukoira kaiveli maata innokkaana ja pian rouskutti kuola roiskuen maa-artisokkaa. Montakohan uutta vartta kasvaa kesäksi, jos musta karva-ahmatti syö vaikka yhden artisokan mukulan päivässä?

Kokeilukasveistani kumina on ensimmäisenä näkyvissä.

Koeviljelylaatikoissa on vihreää ainakin kuminaosastossa. Väinönputkea ei vielä näy. Rohtosuopayrtti eli saippuakukka pinnistää jo pinnalle tai sitten se on rönsyleinnikkiä.

Jännittävää on muistella, mitä olen siirtänyt mihinkin. Aina ei muistu mieleen, siirsinkö kullerot, liljat tai ruusut tänne vai tuonne. Vasta sitten, kun kasvin lehdet näkyvät, ja joskus pitää odottaa jopa kukintaa, muistaa ja tunnistaa kierrätyskasvit. Siksi ei kannata olla liian kiireinen kevättouhujen kanssa. Vielä saan monta tekosyytä siivouksen sijaan, kun odottelen kasvukauden alkua.

Vihreää näkyvissä

Ohraa purnukassa silmän iloksi.

Sisätaimistossa alkaa vihertää. Kevät. Se elvyttää kasvit ja ihmisen. Kohta alkaa meikäläisen maaninen vuodenaika: unen tarve vähenee, polvet notkistuvat valmiiksi pihalla kyykkimistä varten, omenapuissa kiipeilyote palautuu lihasmuistiin, sieraimet leviävät haistamaan erilaiset mullat ja maan kosteusasteet.

Vauvachilit.

Hyötykasvien siemenet ovat ponkaiseet mullan pinnalle nopeasti. Oli sittenkin oikea aika kylvää siemenet neuvojen mukaan yläkuulla. Vai oliko se sittenkin alakuu?

Pienille sirkkalehdille tekee mieli lässyttää vauvakielellä. Voi armaat, kun olette hentoja ja hauraita. Ja yhtä ihmeellisiä kuin ihmistaimet tai eläinten pennut.