sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Virboivarboi


Miusta tullee tuoreterve ihan kohtsillään. Palmusunnuntain aamuna ovella on seisonut useitakin noitalaumoja.

Suklaamunapalkkaa ovat virpojat meiltä saaneet, joten palkan antaja on terve ja notkea koko seuraavan vuoden. Ja iloinen, sillä vanhoista perinteistä on osattu tehdää uusia perinteitä. Hiljaisen talven jälkeen virpojat ja heidän koristetut oksansa tuovat väriä ja iloa suoraan kotiovelle. 

Ei minua haittaa, vaikka ovella kopisee kuinka. Enkä paheksu vanhojen tapojen väärinkäsitystä tai uudistamista.

Kiertäkää pikkumummot, mutta nähkää myös hiukan vaivaa virpojen teossa, pukeutumisessa ja lorun lausumisessa. Olette ihania kaikki.
Koira arvostaa tätä pääsiäisperinnettä.

Pääsiäisperinteistä näkyvimmät ovat nämä suklaamunat, narsissit ja ruohot. Kaikki ne ovat saaneet ehkä alkunsa uskonnollisista perinteistä, mutta ne kertovat myös yleisesti, että kevät alkaa. Elämä uudistuu.
Siemen versoo, vihreä tuo toivoa kylmään kevääseen.




perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kukkia ikkunaverhoissa



Malttamaton harrasteviljelijä kuopii jo multaa, toistaiseksi vasta täällä kotona sisällä. Kasvien kasvatuksen palo, etten sanoisi taimipolte, riehuu jo villapaidan alla.

Puutarhani kukkaset eivät anna väri-iloa ihmettelevälle vaalijalleen vielä pitkään aikaan, siksi rupesin kaivelemaan piristystä kangaslaatikoista. Jostain syystä en ole koskaan suosinut kukkaverhoja ikkunoissani. Mutta jostain syystä minulla on kaapeissa lukemattomia verhoja, joissa rehottavat kirsikat, unikot, malvat ja graafikon uneksimat mikäliekukat. Kiitosta vain äitivainaa, mamma, anoppipuoli ja isotätintäti.

Mitäs niistä voisin tehdä? No, kangaskasseja ainakin. Pari on jo surautettu. Vaikka se kuulostaa helpolta, surauttaminen, niin aika hiki on tullut välillä, kun pitkästä aikaa on perehtynyt ompelukoneen ja saumurin sielunelämään. Sitten pätkähtää päälle into ja halu sommitella muotoja ja yksityiskohtia, huolimatta niiden aiheuttamasta vaivasta.

Jos ei itse ehdi tunaroida ihanuuksia, voi etsiä kirppareilta, kaupoista ja netistä.

Tämmöisistä esimerkiksi:
Sisusta kevät kotiisi!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Multaa, multaa

Pienet tomaatinlupaukset ja chiliunelmat ovat mullassa. Tästä sitten lämpimään paikkaan syntymään.
Ulkona on talvi ja lunta. Mutta koska on maaliskuun puoliväli, minä saan kaivaa esiin kylvöastiat, mullan ja siemenet. Laitan tomaatin, chilin ja muutamia muita kasveja itämään just nyt.

Siemenet ovat äidin vanhassa kirjerasiassa.
Olen säilyttänyt viime kesältä taimiruukkuja ja kerännyt isoja muovisia ruokapakkauksia uusiokäyttöön. Myös maitopurkit ovat päteviä, kun koulin isompia taimia omiin oloihinsa vahvistumaan ja itsenäistymään.

Joku tykkää väsätä sanomalehdestä idätyspotteja. Minulla ne hajoavat aina käsiin. Kaupasta ostettavat turveruukut ovat mielestäni liian kalliita ja kuivia. Ne imevät kaiken kosteuden elleivät lillu vedessä koko ajan. Ja pienille hennoille juurille on kaikkein vaarallisinta kuivua. Toinen taimen tappokeino on tietysti homehduttava kosteus.

Joudun miltei joka kevät ostamaan kylvömultaa. Viksuna ihmisenä tekisin sitä itse syksyllä. Sekoittaisin  hiekkaa, mustaa multaa ja rippusen turvetta ja pitäisin sitä sellaisessa paikassa, mistä sitä saa keväällä ilman hillittömiä lumitöitä ja oven rassausurakkaa. Minullahan on nytkin multaa tuolla kasvihuoneessa. Kasvihuone on lumivallien takana, ovi tukossa ja multakin lienee jäässä. Ensi syksynä sitten viisastun ja ajattelen kevättä ajoissa.

Aurinko paistaa ihanaisesti ja kirkkaasti päivällä. Luulisi, että ikkunoilla olisi uusien kasvien mukava aloittaa elo ja oleminen. Mutta mitä minä teenkään? Peitän kylvetyt astiat muovilla ja vien ne pimeään pesuhuoneeseen.

Lattialämmitetyssä saunan pesuhuoneessa ne saavat hyvä alun. Käyn kurkkimassa niitä joka päivä. Suihkuttelen sumutinpullolla, tunnustelen sormet mullassa kosteustasapainoa ja lukulasit päässä tihrutan astioista elonmerkkejä. Kun hennot idut ponkaisevat esiin, huolehdin tuuletuksesta ja vähän ajan päästä poistan muovin kokonaan. Kun itu on selkeästi taimen alku, tuon taimetusastian kuistin ikkunalle, jossa ne vihertyvät ja alkavat tuupata sirkkalehtiä.

Kaikki kasvit itävä omaan tahtiinsa. Tomaatit ovat nopeita, chilit ja persiljat aika hitaita. Joku kelloköynnös jumi ja jumitti, kunnes unhotin sen kokonaan pesuhuoneen nurkkaan. Mutta sieltä se nousi, kasvoi ja kukki pihalla runsaasti ja kauniisti, tosin vasta loppukesästä, mutta se oli sellainen kasvi. Tulipahan kokeiltua.

Pääsiäiseksi kasvatan ohraa ja rairuohoa. Idut nostelevat jo itseään mullasta.


Huipputarjous viherpeukaloille!
Viherpeukalot.fi