perjantai 27. helmikuuta 2015

Versoja ja kukkia lautaselleni

Oletko nähnyt vaahteran kukkia?
Toin vaahteran oksia maljakkoon sisälle. Ne alkoivat viikossa kukkia. Kun vaahterat kukkivat tuolla ulkona, tuskin olen niitä niin tarkkaan katsellut kuin nyt piirongin päällä olevia oksia. Ne ovat niin keväisen kellanvihreitä. Täydellisiä.

Internetin villiruokasivustoilta haeskelin tietoa, että voisiko vaahteran kukkia syödä. Eivät ne kuulemma ole myrkyllisiä, mutta ei niitä tarvitse ihan kauhalla mättää lautaselle. Maistaa voi ja laittaa koristeeksi salaattiin tai lautasen reunalle. Laitoin äsken kukkia kermaviilikastikkeeseen, jonka syömme pian kalan kanssa.

Innokkaat herneen versot huojuvat ylöspäin.
Herneen versot rouskahtavat mukavasti hampaissa ja maistuvat vihreältä ja terveelliseltä. Kasvatan versoja kerroskattilan reikäosassa. Alla olevassa kattilassa on vettä, johon herneiden juuret jo yltävät reikien kautta. Multaa ei ole ollenkaan. Reikäkattilassa minusta on helppo huuhdella herneet ja versot. Niihin muodostuu muuten helposti hometta. Ja sehän ei ole terveellistä ollenkaan.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Suuntana kesä ja aurinko

Tästä voi oikaista kesään tai takatalveen.
Minulla on ikävä kesää. Haistelen multaa, rapistelen siemenpusseja ja haikailen kesäkuvien äärellä.
Pari aurinkoista päivää reväyttää kotitarveviljelijän unelmat ruutupaperille. Tuolta siirrän ja tuonne teen lisää sipulipenkkiä. Vauhti vain kiihtyy toukokuuta kohti.

Nyt helmikuun lopulla aloitan taimien kasvatuksen. Kylvän persiljan ja basilikan ainakin. Liian aikaisin en tohdi taimettaa tomaatteja ja kesäkurpitsoita. Niitä ei saa ulos kasvamaan ennen kuin touko-kesäkuun vaihteessa.

Kesäkurpitsat kylvän vasta maaliskuussa.    



Vihreän himossa idätän oraita ja versoja maaliskuussa. Luonnossa on paljon syötävää jo toukokuussa. Villivihanneksiksikin niitä kutsutaan. Trendikkäitä kuuluvat olevan.
Maahumala on sievä peittokasvi ja mausteinen villiyrtti.
Koska hurahdin kasveihin jo teininä, otin selvää myös villistä luonnosta saatavista rohdoista ja ruokakasveista. Lueskelin Lönnrotin, Rautavaaran sekä Ulla Lehtosen viisauksia jo viime vuosituhannella ja pistelin poskeeni suurella mielihyvällä nokkosta, maahumalaa, maitohorsmanversoja ja vuohenputkea. Vesiheinääkin taisin nyhtää lautaselle ja voikukan nuppuja. Rouskutin ruusujen terälehtiä ja krassien siemeniä. Liritin koivuista mahlaa kyytipojaksi.

Tänä keväänä opastan muita hyödyntämään luonnon vihanneksia. Tervetuloa yrttiretkilleni. Kohta lumet sulavat ja alkaa ensimmäinen satokausi.