torstai 30. tammikuuta 2014

Valon paluu

Valo on tullut takaisin. Se saattaa merkitä kevään ennettä. Käännän kasvot aurinkoon päin ja yritän imeä ihon kautta energiaa. Pian alkavat puutarhasuunnitelmat itää kalpean nahkani alla ja hilseilevän pääkoppani pimennoissa. Nyt on käynnistelyvaihe menossa. Hiukan köhien, nivelet natisten puutarhahurahtanut muistelee viime kasvukautta ja kaivelee muistilappuja ja viljelykansiotaan. Mitä minun pitikään tehdä ensi kesänä? Mitä kaikkea siirsin viime vuodelta tähän kevääseen?

Lumi moninkertaistaa valon määrän. Taivas kuvastuu hankeen ja hanki heijastuu taivalle. Nythän tässä suorastaan kylvetään valossa. Olen huomannut, että hanki loistaa itsekseen yössä.
Kasvit tietävät, että nyt kannattaa olla levossa. Alppiruusut vetävät hartiat kyyryyn ja lumimyssyt päähän. Hengittämättä, hiljaa, toiminta seis. Kukkanuput ovat valmiit jo syksyllä, mutta pakkanen ja kevätaurinko eivät saa runnella kasvia, muuten elämännesteiden virtaus loppuu, silloin lehdet ja nuput kuivuvat.