Syksyn kynnöksillä

Uusi valkosipulimaa odottaa lannoitusta ja istukkaita.

Syyskuu on maantönkijälle yhtä kiireinen kuin toukokuu. Tähän aikaan vuodesta korjaan viimeisen sadon, kunnostan kasvimaita, käännän, kärrään ja kantelen tarvikkeita paikasta toiseen kumisaappaat lonksuen.

Hyvät suunnitelmat vievät aikansa. Kahvia, pullaa ja paperia kuluu paljon. Piirtelen karttoja ja kirjoittelen kasvien nimiä. Ja sitten laitan kaiken taas toisin päin. Asiat eivät pääse etenemään, kun juutun "entäs, jos laittaisikin" -mietteisiin.

Kasvimaan polkujen laatoittaminen on ollut kesken koko kesän, koska en oikein tiennyt, millä tavalla toteuttaisin  viljelyalojen Suuren Uudistuksen.

Kaiken alkuna oli parsamaan perustaminen. Siemenestä kasvatetuille parsan taimille pitää olla muhevaa ja ravinteikasta maata, johon ne siirretään ensi keväänä. No, parsamaa tulee valkosipulien paikalle, koska valkosipulit ovat olleet liian pitkään samassa paikassa. Valkosipuleille käänsin uuden pläntin maata vattupensaikosta ja mansikkamaasta. Maa-artisokat siirrän pois kasvihuoneen oven edestä. Lipstikkapuskaa kavennan tukkimasta kulkuväylää. Kaikesta oli seurauksena, että mansikankasvatuspaikka piti siirtää ja mansikan rönsytaimille
saada lisätilaa. Ja niin edelleen, niin edelleen.

Kompostilierot paiskivat tärkeitä töitä.

Siirrän maa-artisokkia tänne päin. 

Koska istutan valkosipulin syksyllä, maa pitää kunnostaa just nyt. Maa kaipaa voimaa ja kuohkeuttajaa saven sekaan: turvetta, tuhkaa ja hiekkaa. Kompostorista saan maahan voimamultaa.

Koiran kanssa pidimme tänään jokasyksyiset kompostorintyhjennystalkoot. Laitoin kompostin kypsän tumman sisällyksen tulevan parsamaan pintamultaan, että se saa vielä tekeytyä talven ajan lumen alla. Palamaton jäte piti lapioida takaisin kompostoriin. Luovaa työtä tämäkin.

Kompostorissa kehittyy yllättävän vähän  multaa. Lisälannoitukseksi haluan hakea talleilta kompostoitua hevosenlantaa. Siitä piisaa hevosvoimia ensi kesäksi.