keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ilman muiden tukea - pitäisi kasvaa maata myöten

Humala pääsi vauhtiin, kuten joka kesä.
Köynnökset ovat sinnikkyyden ja suuruudenhulluuden perikuvia. Ensin ne kurkottavat ilman suuntaa sinne tänne ja sitten ne heittäytyvät kasvukiihkolla kohti kaikkia mahdollisia tukipilareita. Kiertyvät, kiipeävät, kasvavat, kukkivat.

Köynnöspinaatti.
Kelasköynnös.
Toiset tietysti ovat nopeampia kasvamaan kuin toiset. Kaariportin toisella puolella humala on humahtanut juhannukseen mennessä huippupisteeseen. Toisella puolella kelasköynnös äheltää juuri ja juuri siinä, mihin se viime syksynä pääsi. Siltä kuivuivat tai paleltuivat latvat, joten puuvartisen kiipijän on kasvatettava suurella vaivalla uusia oksia.

Köynnöspinaatti kasvaa yhtä rehvakkaasti kuin vaaleanpunakukkainen karhunköynnös. Yritän pitää karhunköynnöstä kurissa, mutta aina juurissa on voimaa levitä kukkamaahan ja pensaikkoihin. Kaunishan sen kukka on.

Köynnöspinaattia voi syödä kuten tavallista pinaattia. Kukat ovat vaaleanvihreää röyhyä.
Köynnöskrassin pyöreä lehti.
Yksi kiipeilevä suosikkikasvini on köynnöskrassi. Kukat ovat iloisen väriset, mutta siinä on kaunismuotoiset lehdetkin.
Köynnöspinaatin kukkaröyhyt.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti