Hurmio

Krookukset avasivat ihanuutensa.

Yksi aurinkoinen päivä saa harrastajapuutarhurin hurmioon. Perjantain sateet kutistivat lumikasoja ihanasti.
Kevätkukkijat ponkaisivat näkyville kuin ne olisivat odottaneet juuri tätä hetkeä, jolloin painava kinos haihtuu niiden päältä. Ja ovathan ne odottaneetkin. Sipulikukat ovat tunkeneet silmunsa lähelle lumen alapintaa routaisen maan läpi viime kesänä säilötyllä voimalla.

Vuokot ovat aukoneet pälvissä nuppunsa sen mukaan onko lunta vai sulaa.

Sinivuokkoja kompostorin viereltä.

Minun pihani reunalla on ollut aina pieni metsäinen lämpäre, jossa kasvavat puiden seassa saniaiset, vuokot ja kielot. Nykyisin sini- ja valkovuokkoja sekä kieloja kasvaa pensaiden juurilla pitkin pihaa.

Mietin, kuinka "metsäpalstani" menestyy tänä kesänä. Poistimme viime kesänä monta koivua tontin reunalta. Puuthan vievät voimia pihasta ja istutuksilta, varjostavat pienempiä kasveja ja tiputtelevat lehtensä syksyllä nurmelle ihan kiusaksemme. Mutta puut pitävät myös yllä sitä mikroilmastoa, jonka ansiosta juuri tuo metsäinen palanen on pysynyt sellaisena kuin se on.

Kun poistaa puita ja varjoa, pitää tajuta, että niiden tilalle kasvaa heti jotain muuta. Esimerkiksi vuohenputkea ja voikukkia. Minä yritän saada jostain pähkinäpensaan ja ehkä muita lehtopuita omaan metsääni, niin että metriset saniaiset viihtyisivät edelleen tontin reunalla.

Kimalainen rypee krookuksessa.

Hevoskastanjan silmu kiiltää mehukkaana.