Liian pientä tai liian suurta

Raparperit punnertavat maanpinnalle.

Silppuri laulaa taas.

Puutarhapuuhastelu on täydessä vauhdissa nyt toukokuussa.
Kaikki kasvit ovat valmiina kasvuharppaukseen heti, kun lämpö ja kosteus ovat sopivat. Mutta äskeinen viileä jakso pitää syötävät kasvit vielä kovin pieninä.

Raparperit ovat juuri ja juuri maan pinnalla. Nokkosia voi napsia kourallisen sieltä täältä. Hiirenkorvista puissa ei ole vielä tietoakaan.

Toiset kasvit taas ovat liian suureksi kasvaneita. On puiden ja pensaiden harvennuksen aika. Hedelmäpuista karsitaan taas oksia ja  vesiversopiiskoja. Mistä niitä aina riittääkin?

Liian suuriksi kasvaneet vaahterat saivat lähteä. Harmi, etten huomannut valuttaa niistä mahlaa ensin pois. Olisin saanut omien puiden vaahterasiirappia.

Keväisen ryskämisen jälkeen ei risujakaan heitetä pois. Eikä ainakaan tungeta roskikseen. Paksuimmat oksat kelpaavat polttopuiksi.

Omenapuun oksia jätän aina savustuslastuiksi tai tikuiksi. Teen kesällä maailman parasta savukalaa, vaikka sen itse sanonkin. On sitä sanoneet muutkin.

Hakettajalla saan silputtua isot määrät oksia monikäyttöiseksi hakkeeksi, jota käytän kompostoriin jätteen joukkoon seosaineeksi ja pensaiden juurille.

Tämä tässä oli vaahtera.