Myöhäissyksyn värejä luonnossa

Hevoskastanjan lehtiä.

Marraskuu on väriltään ruskeaa, harmaata, melkein mustaa, mutta myös vihreää, valkoista ja jopa punaista. Kun sää on harmaa ja sumuinen,  silmäni hakevat väriä joka puolelta.

Hevoskastanjan hedelmiä nurmikolla.

Kurtturuusun kiulukat.

Hevoskastanjan lehdet vihreällä nurmikolla ovat  punaruskeita. Puusta tipahtaneet kastanjan hedelmät ovat hämmästyttävän värikkäitä.

Ruusunmarjat ovat oikeasti punaisia. Niitä vain on tavattoman vähän tänä syksynä. Lienevätkö linnut syöneet ne vai onko ne vain mädäntyneet ennen aikojaan?

Lintuparvet puhdistivat pihlajat jo marjoista. Tosin tiputtelivat paljon maahankin, josta mustarastaat niitä noukkivat, kunnes lumi peittää maisemat.

Joka syksy mieleni tekee ruveta kutomaan villapuseroa. Siihen tulisi jäkälän harmaata, koivunlehtien keltaista, kuusen vihreää, kulottuneen heinän ruskeaa ja maatuvien lehtien tummanruskeaa. Sitten tulee kaamosmasennus ja alakulo enkä jaksa aloittaa kutomista. Siirrän käsityöinnostuksen seuraavaan syksyyn.

Maa-artisokan mukulat.

Oman puutarhani syksyn viimeinen sato jaksaa ilahduttaa kyllä, vaikka taivas ei tunnu valkenevan enää keskipäivälläkään. Koska maa ei ole jäätynyt, piparjuurta saan vielä kalan mausteeksi.

Isoja vaaleita maa-artisokan mukuloita kaivan niljaisesta savimullasta vielä monen herkullisen keiton aineksiksi.

Minä en ole mikään syksyintoilija enkä harrastuspirteilijä tähän aikaan vuodesta. Turha yrittää piristää tai tsempata. Hyi hitsi. Antakaa jo olla. Hidastun ja haukottelen, kun valon määrä vähenee. Minä taidan mennä talviunille. Ei tarvitse herättää, kyllä minä havahdun, kun tammikuun aurinko paistaa sisään ikkunasta. Silloinhan pitää valita ensi kesän kasvien siemenet.