perjantai 3. elokuuta 2012

Trendit hukassa

Illakko tuoksuu illalla.
Viimeistään tässä vaiheessa kesää huomaan, että puutarha toteuttaa itse itseään. Mitä ihmettä minä oikein yritän? Kostea keli on saanut kasvit rehottamaan ja leviämään. Ne kasvavat jättipituuteen ja rojahtelevat sateessa pitkin ja poikin.

Rikkakasviksi sanottujen kasvien poistaminen on turhuutta ja ajanhukkaa. Huomenna ne taas röyhyävät kukkapenkissä kuin omistaisivat koko maailman.

Rikkakasveja vastaan taistellaan niiden omilla aseilla: tarpeeksi peittävällä kasvustolla. Siksi helposti leviävät perennat ovat suosikkejani. Mikä onkaan sievempää kuin illakkoviidakko. Joku asiaa tuntematon kutsuu niitä horsmiksi. Mutta oletko koskaan haistellut illakkoja? Ne keräävät alkukesällä perhosia päivällä ja yöllä. Ne kylväytyvät itsestään, kunhan annat niiden olla rauhassa.

Tarha-alpia helpompaa kasvia ei olekaan. Se on iloisen keltainen ja leikkokukkanakin kestävä. Se lähtee kasvamaan pienestä juurenpalasta ja leviää ja leviää. Miksi se ei saisi ryöpytä ja valaista koko pihaa?

Tarha-alpi on leviävää sorttia.
Koska suosin vanhoja perennoja, en tiedä puutarhatrendeistä mitään. Kukkaruukkuihin ostan niin sanottuja kesäkukkia, yhden kesän kasvavia ilostuksia. Yleensä jämähdän samaan lajiin vuodesta toiseen.

Puutarhan kukkapenkeissä kasvaa vuosikymmeniä vanhoja kasveja eli niin sanottuja perinnekasveja. Joskus onnistun tappamaan niitäkin, kun siirrän niitä väärään aikaan.

Ukonhattu kuollahti heinäkuun alussa. Sen sijaan vaikeaksi mainittu pioni voi hyvin vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen. Arvioin pionin iäksi noin 30 vuotta. Se on kukoistanut kahdessa kohtaa pihallani, kun ensin siirsin sen kriikunan varjosta omenapuun varjoon ja  jaoin sen kymmenen vuotta sitten sitten. Yllärinä vain totesin, että pionini on kai kaksi erilaista pionia. Olin aina käsitellyt sitä yhtenä juurimönttinä, kun siirtelin sitä. Lehdet ovat samanlaiset ja kukkien väri on sama hempeä vaaleanpunainen. Mutta toisessa on miltei yksinkertaiset kukat, jotka vaalenevat paistetun kananmunan näköisiksi ja kokoisiksi. Toinen on kuin englantilaisen olohuoneen sohvan röyhelöinen pinkihtävä kukkakuvio. 

Pioni.
Se toinen pioni.



2 kommenttia:

  1. Minäkin luotan pitkälti perinteisiin perennoihin;ovat tuttuja,helppoja,kestäviä ja varmoja kukijoita vuodesta toiseen :)

    VastaaPoista
  2. Juuri kehuin tarha-alpia omassakin blogissani, samoilla linjoilla ollaan!

    VastaaPoista